Parisataa euroa ilmaista rahaa (Loppuvuoden verovinkki)

Ne joilla on osakkeita tai rahasto-osuuksia, tämä vinkki koskee teitä. Ja varsinkin Osta ja pidä -taktiikkaa toteuttavia. Tarkemmin ottaen tässä tapauksessa teitä jotka ette vielä tänä vuonna ole myyneet yhtään osaketta. Fiksu tapa osakkeiden kanssa puljatessahan on ostaa ja myydä mahdollisimman harvoin jolloin turhat kulut kaupankäynnistä saa minimoitua.

Muistakaapa myydä eniten voitolla olevaa osaketta/osuutta 999€:lla. Tällöin voitosta ei tarvitse maksaa veroa. Saman setinhän voi kohtapuoliin ostaa takaisin jos huvittaa. On tapauksia joissa verottaja ei tätä ainakaan ole pitänyt keinotteluna. Verottajan puolesta en kyllä mitään mene lupaamaan. Tästä hyötyminen edellyttää tietysti että omistamasi osuudet ovat arvokkaampia nyt kuin ostaessasi ne. Itse aion ainakin aina joulukuussa tarkistaa tilanteen ja mikäli nousua on ollut, myydä 999 €:lla osuuksia. Joku ehkä pitää hyötyä pienenä, omasta mielestäni muutama satanenkin on paljon rahaa.

Asumismuodon valinta

Elämäni 19 ekaa vuotta asuin omakotitalossa, sen jälkeen useissa eri kerrostaloissa. Viimeisen reilu puoli vuotta rivitalossa. Kaikissa asumismuodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Lapsena oli kiva kun oli iso piha missä leikkiä, kerrostaloasuminen aikuisempana on ollut oikea ratkaisu siihen hetkeen ja nyt sitten ekaa kertaa kokeillaan rivaria. Haasteelliseksi olemme rivarissa kokeneet sen että olemme talludellisissa päätöksissä usein melko eri mieltä naapureiden kanssa. Kerrostaloissa sitä ei niin huomannut kun oli vain kerran vuodessa yhtiökokous ja isännöintitoimisto hoitaa kaikenlaisia juttuja.

Nyt ei ole isännöitsijää ja monista eri asioista on joutunut keskustelemaan naapureiden kanssa ainakin näin aluksi. Toivottavasti jatkossa voi vain keskittyä asumiseen. Tässä varmaan lähimmän vuoden sisällä selviää millaista meidän arki nykynaapureiden kanssa oikeasti on. Muuten kivoja ihmisiä mutta rahankäyttötavat on eri planeetalta. Joissain tapauksissa rivrimeininki on varmasti tosi kiva ja joillekin se on melkoista painajaista.

Enskeväänä parkkipaikan puoleista pihaa pitäisi säätää. Muut olisivat toivoneet sinne kiveytettyä pihaa. Hintaa sille olisi tullut 20 000€. Joo onhan se kiva joo mutta tosi paljon liian kallis. Vaikka summa toki jaetaan neljän asunnon kesken. Saatiin sitten väännettyä että asfaltti riittää. Siitäkin on tulossa 6 000€:n lasku, meidän osuus 1500€. Huh! On siinäkin maksamista. Multa menee puolentoista kuukauden "palkka" siihen. Vaimo saa tulla hätiin, muuten menis koko kevät kyllä hernekeitolla. Toivomme todella että tuo on viimeinen isompi juttu mitä naapurit tänne haluavat. Asunto on kiva, vastike sopivan pieni ja noin. Eli haluaisimme jatkaa tässä asumista jos noita sikaisoja menoja ei tule jatkossa. Tai jos ei sitten innostuta liikaa sijoittamisesta että pitäisi sitä varten edukkaampi asunto hommata alle.

On tässä vähän käynyt mielessä kyllä omakotitaloasuminenkin. Saispahan aikalailla itse päättää miten elää. Nyt jos säädän kämpän lämpöä pienemmälle niin hyödyn siitä vain 1/4 verran. Onneksi oma sähkö ja vesi on käytön mukaan laskutettava jokaiselle asunnolle. Kävimme kyllä moikkaamassa ennen asunnon ostoa niitä naapureita jotka olivat sillon kotona. Mutta eipä sitä hetkessä saa selkoa ihmisistä.

Noniin, täytyypä lähteä tapaamaan yhtä yksinäistä vanhusta joulun kunniaksi. Itseasiassa kyseinen henkilö omisti ennen meidän edellisen asunnon, ostimme häneltä siis meidän kerrostaloasuntomme. Tutustuimme siinä samalla ja autoimme häntä muutossa. No nyt hänkin on jo muuttanut kuten me, eli menemme katsastamaan hänen uutta asuntoaan. Siinä vasta onkin miten pihi tyyppi, kerron joskus lisää. Hän muutti uuteen asuntoon pienemmän yhtiövastikkeen perässä. Hänen edellinen asuntonsa oli ihan uudesta kerrostalosta mutta naapurit kuulema nosti vastikkeen turhan korkeaksi joten hän halusi muuttaa. Katotaan käykö meille samoin.

Mikä on sun mielestä paras asumismuoto ja miksi?

Stockmann-tavaratalojen palvelu

Aina niin mainio Anders Oldenburg kirjoitti viimeisimmässä Phoebus-rahaston blogiviestissään Stockman-tavaratalojen palvelusta. Olen valitettavasti samaa mieltä. Stockmannin valikoima on hyvä mutta palvelu usein ei. Kävin kokeilemassa Turun stokkaa, ostin ruokatiskiltä muutamaa eri ruokalajia. Myyjänainen ei osannut punnita tuotteita kun niitä oli kolmea eri juttua samassa laatikossa, toinen myyjä sitten auttoi. No ei siinä mitään, sen jälkeen vaa'asta loppui hintalaput. Kolmas myyjä osasi ne vaihtaa. Okei, tämän jälkeen sain ostamani tuotteen käteen. Paitsi että olin pyytänyt että se lämmitettäisiin. Myyjä sanoi että hups, se unohtui. Sitten hän alkoi repiä pakettia auki jotta saisi hyvin pakatun ruoka-annoksen lämmitettyä.

Olin ostoksilla vauvan kanssa ja tässä vaiheessa vauvallekin tuli jo kuuma ulkovaatteissa. Jonoa ei tiskille ollut mutta kyllä siinä 10 minuuttia kaikkinensa meni. Kiva siinä odotella huitava vauva sylissä kun tarkoitus oli vain piipahtaa hakemassa ruokaa. Vihdoin sain lämmitetyn annoksen käteeni. Pyysin lisäksi salaattia toiseen astiaan. Saisinko tuota 13 euroa maksavaa salaattia (13,35€/kg) tuolta, kiitos. Sain salaatin ja sitten oli homma valmis. Mitään anteeksipyyntöä ei kuulunut vaikka aikaa oli mielestäni kulunut paljon enemmän kuin hyvä palvelu olisi vaatinut.

Kun kerkesin annoksia syömään, samalla katselin kuittia tarkemmin, ruoka oli nimittäin maksanut enemmän kuin vastaavat annokset yleensä. Kuitissa salaatin hinta oli 15,15€/kg. No just!
No minä marssin syötyäni takaisin stokkalle. Selitin asian samalle myyjätytölle. Hän sanoi että onko minulla se ruokapaketti josta on kyse. No eipä ollut, se oli roskiksessa. Ei se oikein tajunnut edes koko asiaa. Onneksi hätiin tuli toinen myyjä (esimies ehkä?). Hän ei mitään pakettia vaatinut vaan näki tietty kuitista ja heidän omasta hintalapustaan että homma kusee. Hän lähti hyvittämään asiaa. Lyhyen hetken päästä hän palasi ja antoi hyvityskuitin jolla sain koko salaatin osuuden (2,50€) takaisin. Alkuperäinen myyjätyttö ei vieläkään mitenkään pahoitellut asiaa tai mitään. Tämä mahdollinen esimies oli ihan eri maata, sanoi että saan koko salaatin hinnan takaisin kun jouduin palaamaankin takaisin. Ei kovin isosta summasta kyse mutta hyvää palvelua kyllä arvostan. Siitä tulee pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Jäin vain miettimään sen myyjätytön tapausta. En kokenut missään vaiheessa saavani häneltä hyvää palvelua. yritys jolle rahojani olin antamassa, ei selvästikään toiminut kuten olettaisi. Silti tämä yrityksen edustaja ei pahoitellut asiaa mitenkään. Minkähänlaisen koulutuksen hommaan hän on saanut? Miten asiakaspalvelun laatua heillä seurataan? Phoebus-rahaston kautta minäkin omista osan Stocmannia ja haluaisin että homma heillä toimisi. Ehkä joku kaunis päivä..

Vuoden 2014 tavoitteet

Kohta on vuosi 2013 pulkassa ja katse jo tulevassa. Olen pyrkinyt pitämään yllä ajatusta pitkän tähtäimen suunnitelmista elämässä. Yks lista on 5 vuoden pitkän tähtäimen suunnitelma johon kuuluu  asioita joita elämässä haluaa saavuttaa. Toinen on lyhyemmän ajan lista eli 1 vuoden suunnitelmat. Paras listoista on ollut 5 vuoden suunnitelmalista. Siihen on voinut laittaa tarpeeksi isoja asioita niin että silti aikahorisontti on kohtuullisen pian. Onhan välillä kiva pohtia vaikkapa missä/miten haluaisi eläkepäivänsä viettää mutta sinne on niin pitkä matka ja muuttujia paljon jotta suunnitelmat voi vielä muuttua moneen kertaan. Palaan myöhemmin tuohon 5 vuoden listaan kunhan saan kunnolla mielessäni sen ensin päivitettyä.

Nyt siis vuoden 2014 suunnitelmat. Asuntolainaa meillä on tällä hetkellä tasan 125 000€. Ensi vuoden aikana pitäisi saada sitä lyhenneltyä 10 000€. Siinäkin on tekemistä kun vaimon äityispäiväraha pienenee keväällä ja mun vuorotteluvapaa jatkuu ja veroposenttikin noussee tän hetkisestä nollasta. Täytyspä ihan tarkistaa mikä se prosentti vois olla..
Jos 10k on haastavudestaan huolimatta kuitenkin todennäköinen niin tavoitetta vois vähän isommaksi hilata ni onpahan haastetta. Jos tavoite ois lyhentää lainaa 15k vuoden 2014 aikana. Jouluna 2014 lainaa on siis luultavasti 110 - 115 000€ jäljellä.

Heinäkuuhun 2014 asti jatkuu minulla vuorotteluvapaa, loppuheinäkuu kesälomaa ja sen jälkeen voisin pitää 2kk isyyslomaa. Ihan jo verotuksellisesti on sitten järkevää tehdä jotain työtä loppuvuosi. Yhdeksi vuoden 2014 tavoitteeksi asetan oman työni uudelleenjärjestämisen. Ideaalein vaihtoehto olis yrittäminen, jos saisin viriteltyä keväällä yrityskuvioita etukäteen niin että syksyksi voisin startata firmaa kunnolla niin se olis kivaa. Ainakin täytyy kokeilla, sittenhän sen tietää miten siinä käy. Minimitavoite työn suhteen että jos palaan entiseen työpaikkaani, saisin järjesteltyä työtehtäviäni niin että pääsisin tekemään enemmän asioita joista nautin ja joissa voin kehittyä.

Tärkein asia vuodelle 2014 on tietenkin omasta vauvasta huolehtiminen. Tänään tyttö oppi kääntymään selältä mahalleen. Mahtavaa seurata kehitystä ja saada olla mukana joka hetkessä. Ettei tartte töitten jälkeen tulla kotiin ja vain kuulla vaimolta mitä lapsi on tänään oppinut.

Vielä yksi tavoite tähän. Haluan olla ensi vuonna parempi aviomies ja ottaa vaimon enemmän huomioon. Mitäpä tuohon lisätä. Arjessa monesti tärkeät asiat unohtuu ja pinna on kireällä kun vauva huutaa eikä suostu nukkumaan. Kun yöt vielä menee heräillessä vähän väliä niin pitää ihan muistuttaa itseään että haloo, muistapa huomioida omaa rakastasi tavalla tai toisella.

Tuossapa noita tavoitteita tulikin jo ihan tarpeeksi. Täytyy vähintään kerran kuussa palata tähän listaan ja tarkistaa onko suunta oikea. Ja vuoden päästä inventaaario siitä miten meni.

Sosiaaliturvan tilalle kansalaisen perustili

Huh, onpa hurja ehdotus kun ajatushautomo Libera ehdottaa Hesarin jutussa sosiaaliturvan korvaamista perustilillä. Eli töissä ollessaan yksilö kerryttäisi varoja omalle tililleen ja vastaavasti tukia nostaessaan nostaisi niitä omalta tililtään. Kuulostaa hyvältä. Kannatan ajatusta niillä spekseillä mitä jutussa mainitaan. Tosin samasta ajatuksesta saa rakenneltua tosi vaarallisenkin yhteiskunnan.

Tällä hetkellä minä esimerkiksi kuluttaisin omaa rahaa tililtäni vuorotteluvapaan ajan. Mullehan se sopisi, olis jopa kivaa päästä enemmän vaikuttamaan omiin asioihinsa. Nythän saa hattu kourassa anella vuorottelukorvausta tai esim. työttömyyskorvausta. Järjestelmän pitäisi silti sopia myös niille jotka eivät pysty työtä niin hyvin tekemään ettei linja olisi se että vain vahvat selviää. heikoista on pidettävä huolta.

Asia on ainakin lisätutkimisen ja miettimisen arvoinen kuten Soininvaarakin sanoo.
Mitä ajatuksia ehdotus herättää?

Lapselle S-osuuksia

Kävin jo viime viikolla veronpalautusten jälkimainingeissa S-pankin toimipisteessä josko olisin saanut ostettua lapselleni samat S-osuudet kuin meidän perheen täysikäisillä jo on. Homma ei kerralla onnistunut, S-pankin täti antoi mukaan lomakkeen jolla saisi avattua S-tilin alaikäiselle lapselle. S-tili nimittäin pitää olla olemassa jos haluaa ostaa S-ryhmän osuuskauppojen osuuksia. Lapun täytin viikonloppuna kotona ja otin siihen lapsen äidin eli vaimoni allekirjoituksen. Jos lapsen molemmat huoltajat eivät ole paikalla S-tiliä avattaessa, täytyy olla tuollainen lomake jossa on molempien allekirjoitukset ja valtuuttajan täytyy olla vieläpä S-pankin asiakas jostain syystä. Muuten molempien on oltava mukana.

No tänään sitten otin uuden Helsingin reissun tuo lappu mukana. Ja sen lisäksi piti olla vielä mukana erillinen valtakirja vaimoltani että voin ostaa lapsellemme tiettyjen S-osuuskauppojen osuudet. Helpompi ois lienee ollut hoitaa homma niin että koko perhe olisi ollut mukana. Viimeksi kun ostin itselleni 14 osuutta, kesti operaatio noin tunnin. Silloin virkailija oli noin 50-vee naisihminen, tällä kertaa virkailija oli ehkä puolet nuorempi. En haluaisi olla ikärasisti mutta ihmeekseni koko prosessi oli tällä kertaa ohi noin vartissa. Jos olisin tiennyt että tuo on noin nopea juttu hoitaa, olisin ottanut vaimon mukaan ja olisi hoidettu helpomman kaavan kautta koko kuvio. Oletus kun oli että siinä se tunti vierähtää eikä viitsi kaikkien aikaa siellä tuhlata.

No mutta nyt vihdoinkin on homma hoidettu ja jokaisella meidän perheen jäsenellä on 14 osuutta eri S-ryhmän osuuskauppoihin. Yhteensä olemme investoineet 4005€ näihin. Kevään mittaan sieltä pitäisi ropista yhteensä reilu 400€ extra-rahaa, verovapaasti. Ja sama homma toistuu joka kevät. No kevät nyt on muutenkin kivaa aikaa mutta onhan se mukavaa kun tulee aina kiva yllätys kun tilillä on enemmän rahaa kuin mitä muistikaan.

Pitkään suunnittelin ja säästin tätä S-hommaa varten ja nyt se on pulkassa eikä asialle tartte tehdä mitään muuta kun nauttia. Saman kuin saisi aikaiseksi x10 eli että vastaava summa tippuisi tilille joka kuukausi..

Jolla on, sille annetaan

..mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.
Onko tuo nyt sitten ihan reilua? Enpä tiedä mutta noin se kyllä menee. Otetaan esimerkki. Jos matkustat PK-seudulla julkisella liikenteellä ja haluat kulkea seuturajan yli, maksat matkalipusta 4,50€ per suunta. Mikäli sulta löytyy hieman älliä ja suunnitelmallisuutta sekä 5€ niin ostat kuitenkin matkakortin jonka avulla voit hoitaa seutulipun ostamisen ihan itse ilman VR:n työntekijän apua. Mene vaikka kerran pyörällä ja laita 5€ säästöön. Tällöin maksat kertalipusta 3,47€. Hommaa voi viedä kuitenkin pidemmällekin ja voit ostaa "kuukausi"lipun jolloin yksittäisen matkan hinta jää mahdollisesti vieläkin alhaisemmaksi. 30vrk maksaa 95,80€ eli jos käyt 5pv viikossa töissä (eikä muita matkoja oteta huomioon), jää yhden matkan hinnaksi n. 2,30€. Nyt ollaan päästy jo lähes puoleen hintaan alkuperäiseen verrattuna.
Mikäli sulla on kuitenkin mahis säästää ja ostaa kerralla koko vuoden lippu niin HSL taisi tarjota 13:sta kuukauden kaupan päälle. Nyt ollaan jo alle puolen hinnan.

Mitä se mitä piti olla tässä tapauksessa on? Mikäli siis haluaa matkustaa joukkoliikenteellä edullisemmin. No ainakin näitä:
-Halu matkustaa halvemmalla
-Taloudellista ajattelua ja malttia pysähtyä miettimään miten ko. asia olisi parasta hoitaa
-Selvittää miten se on mahdollista
-Halu/kysy säästää edes hieman (minimi 5€) tai sitten enemmän jos haluaa vaikuttavampia tuloksia
-Tehdä se


Ja hommahan pätee moneen muuhunkin. Jos sulla on (jotain) niin todennäköisesti sitä kertyy lisääkin. Moni ihminen nauttii siitä jos saa olla iloisten ihmisen seurassa. Myös minä. Miten voi vaikuttaa siihen että ihmiset sun ympärillä on iloisia (jolloin myös sulla itsellä on kivempaa)? Olemalla itse kiva/hauska. Vaikka sulla ei edes olis hyvä fiilis niin mitä jos kokeilisit olla ympärillä oleville ihmisille mukava ja tehdä heille hyvää? Melko varmasti saat takas sitä samaa. Kyse ei siis tarvitse olla rahaan liittyvistä asioista. Jos sulla on jotain niin saat lisää. Joko sitä samaa tai jotain muuta. Oli se sitten hyvää tai huonoa. Jos käyttäydyt kusipäisesti niin turha ihmetellä että miksi kaikki ihmiset on sulle ilkeitä.

Sait varmasti pointista kiinni. Sanoin aluksi että en tiedä onko reilua mutta korjaan että onhan se reilua kun tarkemmin miettiin. Se mitä jaat, sitä saat. Ja vielä tuohon HSL-juttuun palatakseni, nykyisin kun laitan vauvelin rattaisiin ja hyppään junaan niin sehän lysti on ilmaista seuraavat ainakin 7-vuotta kun lapsi suostuu rattaissa olemaan. Tarkistin muuten konnarilta niin yläikärajaa ei ole. Jos lapsi on vaunuissa niin matka on ilmaista hupia. Hyvää matkaa jokaiselle, oli kyyti sitten juna, bussi tai elämän rattaat.

Lomabudjetti

Näin jälkikäteen täytyy vähän tsekkailla paljonko meidän 10 päivän lomareissuun kului rahaa. Olimme siis kaksi aikuista + vauva - kombolla Israelissa. Budjetti ylittyi suunnitellusta ja yhteensä rahaa meni noin 3400€. Ostoksia tuli tehtyä suunnitelmaa enemmän, ehkä 1500€:lla. Sieltä löytyi muutama oikein pätevä vaatesuunnittelija. No ei harmita, reissu oli oikein kiva ja hankinnat järkeviä. Vuorotteluvapaan ajalle meillä on budjetoitu matkustamiseen 10 000€. Vaimo maksoi vaateostoksensa itse joten ihan 3000€ lovea ei matkabudjetista lähtenyt.

Joka toinen päivä syötiin raflassa mutta muuten nuukailtiin. Lomallakin on järkevää käyttää rahojaan fiksusti. Sain esimerkiksi 20€:lla surffilaudan vuokrattua 1,5 tunniksi ja kaupanpäälle henkkoht opastuksen surffaamiseen. Näin kitupiikkikin pääsi ekaa kertaa surffaamaan! Ja kivaa oli. Viimeisellä aallolla olin jo pystyssä 10 sekuntia. Pakko päästä kyllä uudestaankin, sen verran kivaa se oli.

Paikallinen tippikulttuuri tuntuu näin säästäväisestä suomalaisesta oudolta. Jos ajattelet että mennäänpä nyt kerrankin vähän parempaan ravintolaan ja lasku on kahdelta vaikkapa 50€ niin laskuun onkin lisätty 18% tippi päälle. Huh. Useimmiten tippi jäi kyllä maksamatta vaikka laskusta ois kuinka ympyröity TIPS NOT INCLUDED. Kuulema systeemi on että tarjoilijan palkka voi olla 5€/h ja loput tulee tipeistä. Typerä systeemi. Ei ole järkevää että leijonanosa jonkun palkasta on tipeistä riippuvainen. Tipit pitäis olla jotain ekstraa järkevän palkan päälle jos joku on tarjonnut erikoisen hyvää/ystävällistä palvelua. Hyvästä palvelusta voisin jopa jotain tipatakin mutta pakollisena laskun lisänä idea ei ole kiva.

Takaisin Suomessa

Lomailtiin 10 päivää Israelissa, pääasiassa Tel avivissa. Ja nyt ollaan takaisin Suomessa. Lämpöä tulee ikävä, oli aivan ihanteellinen ilmasto; aamusta yöhön asti teepaitakeli. Pari oäivää sitten vielä uitiin välimeressä. Hyvää ruokaa ja lämpöä, hyvät edellytykset onnistuneelle lomalle. Vauvakin tykkäsi. Kallis maa vaan tuo Israel. Ja monia outoja juttuja siellä on. Kuten että taksissa ei voi maksaa kortilla eikä useistakaan automaateista saanut rahaa visalla eikä mastercardilla. Meinattiinkin olla aika pulassa erään taksimatkan päätteeksi. Jotenkin sitä ajattelee että kyllä kortilla pitäis pystyä maksamaan, ainakin nyt taksissa. Mitta kun ei. Enskerralla sitten pitää varautua paremmin käteisen kanssa.

Matkalla säästettiin kaikki kuitit mutta haasteellista on että ainoa mitä kuiteista ynmärtää on summa. Tekstit kun on hepreaksi. Ois ollut vain kiva tarkistaa että kaikki maksut on oikein. Siellä kun ei kortin kanssa ostaessa tarvitse edes näpytellä pin-koodia, allekirjoitusta sentään joskus kysyttiin. Ja senkin, allekirjoituksen, yhdessä kaupassa teki meidän puolesta kauppias itse. Vaimon kortti suljettiin pankin toimesta tuon samaisen ostoksen jäljiltä. No onneksi mulla oli vielä visa että mastercard niin saatiin loppulomaksi ruokaa.

Paikka on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen, ensvuonna vois mennä uudestaan. Varsinkin kun pääsi syksyn koleutta karkuun. Eilen illalla piti sitten ostaa alkuvuoteen jo uusi matka, eri paikkaan tällä kertaa. Kerankin kun on aikaa matkailla ni se pitää käyttää hyödyksi.

Miten kitupiikki matkustaa?

Vaikkei ihan loskaa taivaalta tulekaan niin kelit on sen verran viileät että nyt on lähdettävä etelään. Huomenaamusta kokeilemme mitä meidän (tänään 3kk täyttänyt) tyttömme tykkää matkustaa lentokoneessa. Matkustaminen on aina vähän säätämistä ja tällä kertaa sitä on varmaan tavallista enemmän. Toivotaan että kaikki menee kuitenkin kivasti. Tavaraa on ainakin rutkasti enemmän mukana kun ennen vanhaan, kaikenlaista ratasta, vaippaa ja tuttia.

Lomalla on hyvä olla hieman lomalla kitupiikkeydestäkin. Eikös sitä säästeliäästi eletä että sitten joskus voi rahaa johonkin käyttääkin? Nyt ois sitten yksi niistä joskus-hetkistä. Eikä se tarkota että yli varojen tai aivan holtittomasti tarttis elää. Mutta sillein sopivan huolettomasti.

Yks perusvinkki matkustaessa on oma vesipullo. Siinä jotain säästääkin ja kun jano yllättää niin onpahan mitä juoda, mikäli pullon on jossain onnistunut täyttämään. Joissakin valinnoissa tehtäneen näin vauvan kanssa erilaisia ratkaisuja kuin ennen. Esim. lentomatkan jälkeen voi olla että taksi on parempi vaihtoehto kuin julkinen. Riippuen tietysti matkasta, voi olla että esim. osa matkasta taittuu taksilla. Suomessa ei paljon taksia tulekaan käytettyä, siitä on varmaan 5 vuotta kun olen suomalaisessa taksissa matkustanut.

Yleensä en ole kovin tarkkaan seuraillut miten sitä on rahaa matkalla mennyt, tällä kertaa voisin pitää vähän kirjanpitoa ja ottaa kuitit talteen. Näkeepähän sitten miten paha konkurssi on jälkikäteen. Mutta nyt ei siitä huolehdita.
Täältä tullaan, aurinko!

Mihin veronpalautukset?

Onneksi jäin plussan puolelle vuoden 2012 verotuksen osalta. 4.12.2013 on tilille tulossa veronpalautuksena 537,94€. Onneksi tässä on vuorotteluvapaan korvauksillakin pysytty plussalla joten tuo raha on niinkuin extrabonus. Mun plääni näiden rahojen suhteen olisi ostaa meidän vauvelille S-osuuksia. Näin meidän koko perheellä olis sitten pino S-osuuksia. Toisen 500€ saan vauvan osuuksiin niistä rahoista mitä olemme saaneet pihavarastomme vuokraamisesta. vielä n. 300€ kun laitan omista vuorotteluvapaakorvauksista niin kasassa on 1300€. Tuon enempää ei näillä tuloilla ole pystynytkään säästämään. Aikaisemmin kirjoittelinkin S-osuuksista joihin kannattaa sijoittaa. Yle otsikoi heinäkuussa uutisensa aiheesta ""Suomen paras ja varmin sijoitus?". Perässä on tosin tuo kysymysmerkki, no - jos nyt ei paras niin tosi hyvä ainakin.

Kun lapselle ostaa S-osuuksia, lapsen ei tarvitse olla mukana mutta molempien vanhempien kyllä. Tai sitten toiselta vanhemmalta valtakirja mukaan. Täytyypä siis jouluruuhkassa tuppautua Sokokselle kunhan nuo veronpalautukset ovat tilille tupsahtaneet. Silloin meillä perheenä on investoitu S-ryhmään yhteensä 4005€. Kevään mittaan takaisin pitäisi tulla reilu 400€. Suosittaisinkin jokaiselle jota kiinnostaa laittaa rahansa johonkin josta saa tuottoa rahoilleen, niin aloittamaan tästä. Harmi kun ei ole enempi lapsia..

Suosittavat muuten että jos multiliittyy useampaan S-kauppaan niin kannattaa aluksi ainakin antaa tulla niiden mainospostien koska siellä voi olla jotain starttietuja. sitten jos kyllästyttää että sama lehti tulee tusinana kappaleena postilaatikon täytteeksi niin voi perua nuo lehtitilaukset.
14 päivää vielä veronpalautuspäivään, sitä odotellessa.

Ihminen haluaa kivaa ja miellyttävää

Kuntien eläkevakuutuksen eli Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus kommentoi Iltalehden mukaan häneen kohdistuneita ökyilysyytteitä sanomalla; "ihminen haluaa kivaa ja miellyttävää itselleen". No kukapa ei haluaisi? Poreamme 2000€, viinikaapi 3000€, keittiökalusteet 28 000€, avobemari 46 000€,  asuntoremontti 250 000€..

Ainiin, saisinko muuten palkankorotusta 6100€/kk?

No ei siinä mitään, onhan työstä palkka maksettava ja jotkut vain saavat enempi palkkaa. Haluaisin vain kysyä onko tällaisia etuja nauttiva ja itselleenjärjestelevä henkilö varmasti paras vaihtoehto kukkaronvartijaksi yli 30 miljardin kukkarolle josa on ihmisten eläkevaroja?

Saako (rahalla) palvelua?

Nykyisin tuntuu ettei (lähes) mistään saa kunnon palvelua. Olit sitten asioimassa vaikka missä. Kodinkoneliikkeissä myyjät ei tiedä mitään myymistään laitteista. Ravintolassa tarjoilijaa ei kuulu ja palvelu ei ole ystävällistä. Ruokakaupan kassa sanoo korkeintaan kiitos-sanan jälkimmäisen tavun. Saati jos kaipaisi jossain jotain erikoisempaa juttua. Vaikka olis kuinka iso ja menestynyt yritys kyseessä, voi asiakasta vastassa olla (todennäköisesti) huonosti palkattu asiakaspalvelija joka ei ole ymmärtänyt yrityksen visiota ja missiota.

Ehkä edelläoleva on kärjistettyä, kovin tyly kohtelu on harvinaista. kyllä kohtuullista palvelua saa. Mutta erinomaista palvelua ei sen sijaan usein saa. Poikkeuksen tähän teki hotelli johon olemme ensiviikolla menossa. Olimme laittaneet huonevaraukseen joitakin erikoistoiveita. Saimme soiton hotellista etukäteen ja he varmistivat että kaikki meidän toivomat jutut onnistuu ja vielä kysyivät halutaanko mielummin huone jossa on poreamme vaiko isompi huone jossa on paremmat näkymät.

Olen kuitenkin tähänastisessa elämässäni yöpynyt hotelleissa joitakin satoja kertoja enkä muista että kertaakaan olisin saanut puhelinsoittoa etukäteen yhdestäkään hotellista. Hotellit ovat olleet hostelli-tasosta viiden tähden paikkoihin. En muista montako tähteä tällä mestalla on, hintaluokka sen sijaan oli jotain 200€/yö. Ei tuo edes ole mikään öky-hintainen ja ainakin näin etukäteen on hyvä fiilis koko asiasta. Toivottavasti itse hotelli on myös kiva.

Samanlainen asiakaskokemus kun tulisikin joka kerta jo etukäteen. Silloin firma varmasti menestyisi. Jos itse olisin nyt vaikkapa hotellinomistaja, haluaisin kyllä tarjota vastaavaa palvelua jos se vain suinkin olisi mahdollista.

Nyt kun meillä on jo vauvan passikin niin ei muuta kun pakkaamaan ja kohta reissuun!
Sitten selviää onko kitupiikki lomallakin nimensä veroinen vai löytyykö kuuluisa Matti sieltä kukkarosta reissun jälkeen.

Omassa vai vuokralla?

En ole tähän mennessä ikinä asunut vuokralla. Reilut 10 vuotta olen sen sijaan asunut omassa omistusasunnossa. Olen aina ajatellut että asunto pitää olla oma. Nyt kuitenkin pari viikkoa on pyörinyt ajatus siitä että ehkä asiat voisivat tältä osin olla jotenkin toisellakin tapaa. Suomeksi sanottuna siis voisi asua vuokralla.

Ongelma tässä on se että nykyinen asunto on tosi kiva eikä tästä raskisi luopua. No ei nyt ainakaan puoleentoista vuoteen luovutakaan koska se minimi asumisaikahan on 2 vuotta. Asiaan vaikuttaa joltain osin myös noussut varainsiirtovero. Omistusasuminen tai varsinkin se vaihto ei ole niin kivaa kun rahaa kuluu turhaan veroihin siinä vaihtovaiheessa.

Ajatusleikki mitä olen miettinyt ja laskeskellut on mennyt niin että mitä jos myydään asunto, mennään vuokralle ja laitetaan ylijääneet pelimerkit osakkeisiin. Indeksirahastoon tarkemmin sanottuna. Joku 1500€ niin sillä kai saisi jo kivan neliön täältäpäin. Kuukausivuokra siis. Ja rahastoon voisi laittaa 300 - 350 000€. Jos vuokran maksaisi perustuloilla, siis niillä millä nyt maksetaan asuntolaina, niin osakkeet voisi jäädä vain kasvamaan ilman että tarvii mitään sieltä nostaa.

Pitäisin itse edelleen mahdollisena 10% vuosituottoa sopivista osakkeista. Korkoa korolle -efektistä pääsisi kivasti nauttimaan kun säästöjä ei nostaisi. Ja siis verotkin maksaisi vasta sitten joskus jos rahoja haluaa nostaa. Vaikeimmin ennustettava osio on inflaatio. Ehkä se voisi olla keskimäärin 3% vuodessa. Jos hyvä tsäkä kävis niin 10 vuodessa pääoma olis tuplattu.

Vuokralla on vain se ettei asunnosta ehkä saa niin helposti muokattua omannäköistään. Jos joku haluaa pitkäaikaisen vuokralaisen, voisi tässäkin olla joustovaraa. Täytyy alkaa tarkkailemaan noita vuokra-asuntoja sillä silmällä. Olen niiden kuvioista ja hintatasoista ihan ulkona kun en niitä ole koskaan seurannut. Katotaan mikä on elämäntilanne puolentpista vuoden päästä. Jos tämä hullu idea joskus realisoituu niin sen aika olis silloin.

Itse tekemällä säästää

Ei ole kenellekään yllätys että itse tekemällä säästää. Laitettiin meidän taloyhtiössä etuoven eteen joka asuntoon muutaman neliön kiveytys. Naapuri jolle tuli samankokoinen kiveytys maksoi työn osuudesta 400€. No saa kai se jotain takas verotuksessa mutta on tuo silti paljon rahaa. Ainakin mulle. Ja osaapahan jatkossa tehdä jos tarttee kiveytyksiä laittaa.

Arvatkaapa paljonko aion maksaa auton renkaidenvaihdosta? Ei varmaan ole yllätys että vaihdan ne itse. Polkupyörän kanssa vähän kinkkisempi tilanne, polkimet fuskaa enkä ole kyllä varma saisinko sitä itse korjattua. Täytyy perehtyä asiaan paremmin ja katsoa onko siihen mulla edes työkaluja.. Kävin polkupyöräkorjaamosta kysymässä niin 45€ maksaisi osa ja työ. Hmm, tyyristä. Tosin se sano että sitten se osa olis ikuinen, eli se on jotenkin parempi kun alkuperäinen. Täytyy miettiä, toistaiseksi pyörä kuitenkin toimii, pieni lenksutus on vain hieman ikävä polkiessa. Tosin onhan siihen jo tottunut.

Itse tekemällä myös oppii uusia taitoja ja usein tekeminen on myös mukavaa ja vaihtelua arkeen. Oisko kellään hyviä vinkkejä mistä muusta voi säästää tekemällä itse?

Mitä naapuri tienaa?

Nyt on kovasti iltapäivälehdissä mainostettu paljonko kukakin tienaa. Laitoin tällä viikolla yhden työhakemuksen menemään ja sitä varten piti miettiä palkkatoive kyseiseen pestiin. En ollut kovin hyvin perillä palkkatasosta joten kävelin lähimpään verotoimistoon ja istuin koneelle selaamaan ihmisten palkkatietoja. Etsin useita vastaavassa tehtävässä toimivia henkilöitä, katsoin mitä he tienaavat ja laskin siitä keskiarvon omaan työhakemukseeni. Huh, tuntui että kylläpä sitä ihmiset tienaa paljon. No rohkeasti kuitenkin sieltä sen keskiarvon laitoin hakemukseen.

Samalla kuitenkin kun utelias olin niin katselin vähän mitä tutut ja naapurit tienaa. Naapurin mies tienaa jotain päälle 5000€/kk. Tuntuu paljolta. Ehkä olen vain pienituloinen tai sitten tuo on oikeasti paljon. Se kaveri on kai diplomi-insinööri. No toisen puolen naapuri taas tienaa päälle 10 000€/kk. Huh! Kymmenen kertaa enemmän kuin mitä mä tällä hetkellä. Se on perinyt firman isältään ja on siellä toimarina. Molempien vaimotkin vielä käy töissä, en edes katsonut mitä he tienaavat.

Köyhäksi tässä itsensä kyllä tuntee. No tosin tuo samainen toimari valitteli just vähän aikaa sitten miten heillä ei ole johonkin juttuun varaa pitkään aikaan. Kyse ei ollut kovin isosta summasta, joku muutama tonni. Veikkaan vaan että kun on isot tulot niin on isot menotkin. Ja iso veroprossa kans. Meidän taloyhtiön roskis on melkein joka viikko täynnä jotain pahvilaatikoita kun naapurit on ostellu taas tiesmitä. No jokainen taaplaa tyylillään. Jos mulla ois edes lähelle tommosia tuloja ni kyllä sitä rahaa jäis hyvin säästöön. Varmasti hiven enempi tulis tuhlattuakin, myönnän. Mut joku tolkku vois ihmisillä olla.

Vapaus vs. turvallisuus

Tilanne on nyt erilainen kun perheessä onkin kolme jäsentä. On elatusvelvollinen. Enempi se on kyllä oikeus. Se kuitenkin muuttaa suhtautumista asioihin, riskinottoon ja valintoihin. Toisaalta houkuttaisi lähteä yrittäjäksi ja kokeilla miten se menisi. Toisaalta taas vakityö ja vakipalkka on kova sana turvallisuuden ja säännöllisyyden takia. Vaimo kun on jo yksityisyrittäjä niin sekin vaikuttaa. Jos perheen molemmat aikuiset on yrittäjiä niin onko yhtälössä liikaa riskiä perheelle jossa on pieni lapsi?

Yritän pitää riskit hallittuina ja jos lähden johonkin yrittämisen tyyppiseen suuntaan, tavoite on lähteä varovasti liikkelle. Tässä on kuitenkin vielä vuosi aikaa pähkäillä asiaa ja vähän testailla juttuja. Tämän hetken fiilis on se että kaikista mieluiten menisin vakiduuniin toisen palvelukseen semmoiseen työhön joka motivoisi työnä ja olisi mielenkintoinen ja haasteellinen ja jos samalla saisi palkkatasoon kohtuullisen korotuksen. Jos mun lähettämä työhakemus natsaisi niin nuo toteutuisi. Jos ei, niin sitten miettimään muita vaihtoehtoja.

Yrittämistä on vähän tullut aikaisemmin kokeiltua eikä se ihan aina niinkään mene että sitä olis oman itsensä herra ja sais tosi ison vapauden asioiden suhteen. Töitä kun joutuu monesti tekemään niille asiakkaille jotka sulta haluaa jotain ostaa ja tietty se joka maksaa niin sillähän se iso sanavalta on. Periaatteessa siis voi vaikka kieltäytyä jutuista mutta usein se ei ole realistinen vaihtoehto. En halua liian negatiivista kuvaa maalailla yrittäjyydestä, tämä vain on oma kokemus asiasta. Toki jos alkaa olemaan oikeasti menestynyt siinä mitä sitten tekeekin ja töitä olis enemmän kuin pystyy tekemään, silloin pääsee jo valitsemaan. Siinä vaiheessa sitä on sitten oikeasti oman itsensä herra.

Yrittäjäksi vai ei? Vaiko sittenkin opiskelijaksi? Hauskaa vähän pähkäillä ja miettiä mikä ois sopiva vaihtoehto. Mahdollista on tietysti palata omaan vanhaan työpaikkaan. Kaipaisin kyllä vaihtelua mutta hyvä tietää että back-up on olemassa.

Ei ne pienet menot vaan suuret tulot

Aina välillä sitä edelleen löytää uusia säästökohteita mutta yleisesti tuntuu että ne asiat mistä voi/haluaa tinkiä, on jo koluttu läpi. Vakuutukset on kilpailutettu, moni asia ostetaan käytettynä tai muuten edullisesti.. Ei ne menotkaan ihan minimissä ole mutta mielestäni järkevällä tasolla. Päivittäisissä valinnoissa tietysti täytyy olla punainen lanka jota seurata, muuten huomaa kuun lopussa että rahat loppuikin kesken.

Olenkin alkanut pohtimaan miten voisi tulovirtaa kasvattaa. Tosin näin vuorotteluvapaallahan ei saa tienata mutta jospa verottaja ei mua murhaa vaikka tekisinkin hieman valmisteluja ja ajatustyötä tulevaa varten. Olen monia vaihtoehtoja harkinnut, kirjoitan niistä myöhemmin lisää. Yhtenä vaihtoehtona on hankkia lisäopintoja jotka mahdollisesti vaikuttavat myös palkkaan. Laitoin myös eilen yhden työhakemuksen menemään kun osui niin unelmaduunista ilmoitus silmään. Jos oikein hyvin kävis ja se natsais niin luulen että se palkka myös kasvaisi samalla. Mutta nämä on vasta hajanaisia ajatuksia ja suunnitelmia, palaan asiaan kunhan asia hieman selkenee omassa päässä.

Keskimääräinen asuntovelka

Tilastokeskuksen tuoreimpien tilastojen mukaan Suomalaisella asuntovelkaisella asuntokunnalla on keskimäärin 92 370€ asuntolainaa. Pääkaupunkiseudulla lainaa on 121 950€ per asuntokunta. Viimeisen 10 vuoden aikana summa on lähes tuplaantunut ja kasvanut siis joka vuosi.

Meidän asuntokunnalla (suom. minä ja vaimo) asuntolainaa on tällä hetkellä 127 150€. Olemme siis tuossa suhteessa varsin keskivertoja. Tilasto kuitenkin jatkaa mahdollisesti kasvuaan kun meidän laina taas pienenee. Eli ensvuonna oltais jo alle keskiverron asuntolainan pk-seudulla. summa on edelleen kuitenkin sen verran iso ettei tässä vielä hurraamaan pääse.
Tilastoista vielä että vain kolmanneksella asuntokunnista on asuntovelkaa. Melko pienellä osalla siis. Lapsellisista sen sijaan asuntolainattomia on kolmannes. Eli kuulutaan enemmistöön asuntolainallisena lapsiperheenä. Hurjalta näyttää tilastot kun vuosittainen kasvu on kovaa ja jatkuu vain joka vuosi. Inflaatiokaan ei selitä velkojen noin kovaa kasvua. Huh, onneksi ei olla kuitenkaan tilastojen vankeja vaan tehdään omat ratkaisut ja toivottavasti pian ollaan jotain muita kuin keskivertoja tilastojen mukaan. Velkaantumisesta puhuttaessa siis.

7 vuoden syklit

Yläasteella historian ja yhteiskuntatiedon opettajani Jyrki kertoi talouden kulkevan seitsemän vuoden sykleissä. Vaikka voitin jonkun pystin taloustietokilpailussa samana vuonna, ei tuo syklisyys heti valjennut sen enempää kuin että se kuulosti mielenkiintoiselta. Vähitellen olen alkanut uskomaan yhä enemmän syklisyyden pitävän paikkansa ja nimenomaan seitsemän vuoden sykleissä. Edellinen hyvä sauma oli vuoden 2009 alussa. Itse en silloin osallistunut, valitettavasti. Oma elämäntilanne ei sitä mahdollistanut, olimme juuri menossa naimisiin, siinä vaiheessa oli muuta mielessä ja riskin ottaminen ko. tilanteessa ei maistunut. Tammikuussa 2009 olisin osakkeita ostanut jos se olisi ollut mahdollista. Siitä lähtien kohta 5 vuotta on ollut nousua. S&P 500 taitaa olla aika tapissaan. Oma veikkaus että jos nyt ei olla huipussa niin maaliskuuhun 2014 mennessä ainakin.

Veikkaan että siitä eteenpäin on laskua noin pari vuotta. Eli pohja olis jossakin 2016-2017 vuodenvaihteessa. Jännää laittaa tämmönen arvaus näin esille, voi täältä käydä sitten tsekkaamassa miten oikeasti kävi. Ja siitä olis nousua noin 5 vuotta eli seuraava huippu jossain 2021-2022 paikkeilla. Siinä viidessä vuodessa pitäis kurssien noin tuplaantua.

Haaveena itsellä osallistua jossain määrin seuraavaan viiden vuoden nousuun, jäi niin harmittamaan edellinen missaus. Tiedostan että ajallinen hajauttaminen on järkevää ja sitä harrastan myös. On tullut jonkin verran perehdyttyä tutkimuksiinkin aiheen tiimoilta ja kyllähän ne sanoo että markkinoilla pitäis olla koko ajan..
Isot nousut kun voi olla vaikka vain päivän mittaisia ja osua sinne laskevan trendin väliinkin. Silti kiehtois kokeilla tuota seitsemän vuoden syklisyyden hyödyntämistä. Onneksi tässä on parisen vuotta aikaa harkita ja tuumailla miten jatkossa mennään.

Paljonko vuorotteluvapaalla jää rahaa käteen?

Ennenkuin jäin vuorotteluvapaalle, yritin laskureilla laskea paljonko sitä rahaa tulisi sitten vuorotteluvapaalla jäämään käteen. Kovin tarkkaa summaa en saanut kun siihenkin niin moni asia vaikuttaa. Kuukausipalkka mulla oli 2750€, siitä jäi käteen joku reilu pari tonnia. Näin loppuvuodesta oli hyvä aika jäädä vuorottelemaan kun vuoden verot on jo maksettu, loppuvuoden veroprosentti mulla on 0. Eli mulle jää koko summa itselle, 1038,40€/kk. Se on aikalailla puolet siitä mitä jäi käteen kun olin töissä. Ei mikään iso summa mutta sillä se on pärjättävä. Paremmin saisin jos olisin työttömänä. Ensvuonna tosin veroprosentin takia käteen ei jääne noinkaan paljoa, en uskalla laskea paljonko se silloin olis.

 Ei auta valittaa, saanhan tuon rahan kuitenkin tekemättä sen eteen mitään, se on näitä länsimaisen yhteiskunnan luksus-etuja. Tuntuu kyllä oudolta, miksi mulle annetaan rahaa vaikken tee mitään sen eteen? Kerran aikaisemminkin olen saanut rahaa yhteiskunnalta kun olin opiskelemassa, silloin tosin jouduin sen maksamaan takaisin kun menin tyhmänä heti opiskelujen jälkeen töihin. Eihän sitä olis mitään enää samana vuonna saanut tienata..

No nyt olen vanhempi ja viisaampi ja osaan ottaa verojutut paremmin huomioon. Vuoden 2014 lopussa mun kannattaa mennä töihin koska vuoden alkupuoliskon olen saanut vain tuota vuorottelukorvausta joten veroprosentti jäänee tosi pieneksi. Olis muutenkin verojen kannalta järkevää tehdä töitä vain puolet vuodesta. Tein verotoimiston veroprosenttilaskurilla pikalaskelman ja jos tekisin 6kk töitä vanhalla palkalla, tippuisi veroprosentti n. 10 prosenttiyksikköä. Nopeasti laskettuna semmonen 300-400€ jäisi kuussa enemmän käteen. Se on paljon. Jos vaan sais jotain osinkotuloa tai vastaavaa sen verran hyvin että toisen puolen vuotta voisi ottaa iisimmin niin kuulostaisi houkuttelevalta. No tätä voi miettiä sitten joskus parin vuoden päästä aikaisintaan uudestaan. Ehkä hyvä kompromissi olisi nelipäiväinen työviikko, se voisi olla realistinen melko nopeastikin. No mutta nyt ollaan vapaalla ja nautitaan tästä. Ulkona on ihana auringonpaiste, täytyy kohta lähteä vauvaa ulkoiluttamaan.

Kiire vie rahaa - maltti säästää sitä

Kiire maksaa. Se on varma. Jos ohimennen nappaat kahvilasta kahvikupin sen sijaan että olisit aamulla keittänyt sen kotona, tulee kustannusta useampi euro. Jos kaupasta pitää nopeasti saada joku juttu ilman että on vertaillut mistä saisi parempaan hintaan, ylimääräistä kustannusta todennäköisesti tulee. Jos on kiire jonnekin, joudut pahimmillaan käyttämään taksia. Jos haluat saada asiat kun ne ovat tuoreita, se maksaa. Jos haluat nähdä elokuvan heti leffateatterissa, hintaa voi tulla reilusti yli kympin. Mikäli vähän maltat, saa leffan vuokrattua vuokraamosta edukkaammin. Ja mikäli vielä vähän maltat, voi sama elokuva tulla telkkarista.
Jokaisella on joskus kiire. Sitä ois hyvä välttää jo ihan verenpaineenkin takia. Mutta myös taloudelliselta kantilta on järkevin vaihtoehto yleensä se joka vie vähän enemmän aikaa. Muistathan esimerkiksi lähettää joulukortit ajoissa? Tänä vuonna 13.12. Mennessä saa kortin liikkeelle 65:llä sentillä.

Keskimääräinen kulutusluotto

Luin tänään Yhteishyvä -lehdestä keskimääräisen kulutusluoton suomalaisella olevan 8100€. Joka kolmannella suomalaisella on kulutusluottoa. Jutun mukaan kulutusluottojen keskikorko pyörii 10%:n paikkeilla. Sitä ei mainittu minkämittaisia takaisinmaksuajat ovat. Jos arvioidaan takaisinmaksuajan olevan 5 vuotta, tällöin keskimääräinen kuukausilyhennys on 135€, tämän lisäksi korko aluksi on 67,5€, yhteensä 202,50€/kk.

Jos itse maksaisin parinsadan euron kuukausittaista ylimääräistä maksua tämänhetkisistä tuloistani, siihen hupenisi kaikki se "ylimääräinen" raha joka jää ikäänkuin yli. Mulla ei ainakaan olisi siihen varaa koska noilla varoilla korjaan autoa ja makselen kaikenlaisia ylimääräisiä menoja. En tiedä miten tarkasti kulutusluottoja ottaneet ovat maksukykynsä arvioineet. Ymmärrän toki että joskus tilanne voi olla täpärä ja luotto on puolipakko ottaa vaikkei välttämättä tietäisi onko se miten hyvin varaa maksaa takaisin. Mutta kyllä ei huvikseen kannata kulutusluottoa ottaa, ihan viimeiseen hätään vain. Ennen vanhaan jos jotain haluttiin/ tarvittiin niin säästettiin ja sitten vasta ostettiin.

Paras säästökeino - pysy pois kaupoista

Kävimme eilen korkkaamassa uuden kauppakeskuksen nimeltään Kaari. Iso paikkahan se on ja ihan kaikki samat kaupat kun joka paikassa muuallakin. Ei mitään ihmeellistä siis. Harvoin sitä tulee kaupoissa tai kauppakeskuksissa pyörittyä. Piti vaan ihan uteliaisuutta tehdä pieni kierros tuolla. Onpahan nyt nähty.
Matkalta tarttui jotain pientä mukaan, vauvalle tuli ostettua 10 euron body joka on kyllä tosi söpö. Välillä on ihan hauskaa tuhlata ja ostaa jotain pientä kivaa. Mutta kyllä jos vähänkään useammin tulis kaupoissa pyörittyä niin varmasti mukaan kertyis kaikkea ylimääräistä liikaa. No ongelmahan ratkeaa sillä ettei usein käy kaupoissa. Kerran kuussa on meille hyvä tahti, silloin se on hauskaa eikä tule liikaa tuhlattua. Joulukuun lopun tai tammikuun alun alessa voisi seuraavan kerran tehdä kauppakierrosta.

Ylimääräiset menot

Jokaisellahan niitä riittää, menoja joita ei ole osannut tai pystynyt ennakoimaan. Huomasin tällä viikolla että meidän auton pakoputki retkottaa ja on tippumaisillaan. kiva. siis ei kiva. no ei muuta kun asiaa tutkimaan. putki on irronnut toisesta reunastaan ja sauma seuraavaan putkenpätkään on kokonaan irti. Voi ei, laskua tulee varmaan pari sataa halvassakin paikassa. Näillä tuloilla ei olis kyllä kunnolla varaa tuollaisiin. Veronpalautuksillekin kun jo keksin parempaa käyttöä.
Selvittelin pakoputki-asiaa lisää ja vaikuttaa sittenkin siltä että ehkä selviän remontista pienemmällä. Täytyy käydä ostamassa muutaman euron liitosjuttu jolla putket liitetään yhteen ja rautalangalla virittää putki pysymään paikallaan. Pahempia reikiä siellä ei onneksi taida ollakaan vielä. Jos olisin vienyt auton johonkin pajalle, olisivat siellä varmaan vaihtaneet ainakin osan putkesta.
Jes! Rahaa ei tuohon toivottavasti sittenkään pala. Huomenna kun kaupat on taas auki, pääsen ostamaan osan ja tarkistamaan selviääkö tuosta oikeasti noin helpolla. Toivotaan.

Pienemmilläkin tuloilla selviää jos ei tulisi aina kaikenlaista yllättävää. Ja meillä kun tuo auto on sikäli pakollinen että vaimo tarvitsee sitä työn takia. Kerkesin jo miettiä uuden (käytetyn) auton hankkimista. Siihen helposti menisi 1000 - 2000€ jotta saisi kunnollisen (=kohtuullisen) menopelin. No eiköhän tällä vanhalla vielä jokunen vuosi sinnitellä. Jakohihna olisi pitänyt vaihtaa kaksi vuotta sitten, nyt se on pyörinyt jo kuusi vuotta. Tosin kilometrejä sille on kertynyt vasta 70 000. Pajalla jos vaihdattaisi niin hintaa tulisi 600€, ei kannata noin vanhaan autoon. Näin ainakin olen järkeillyt. Että mennään tuolla niin pitkään kuin kestää. Autolla on ikää nyt 13 vuotta, jos kaksi vuotta vielä menisi ilman isoja remontteja niin olisin tyytyväinen. Katsotaan miten kevään katsastuksessa käy.

Typerät talousuutiset

Mua on jo pidemmän aikaa tympinyt todella typerät talousuutiset. Parhaana esimerkkinä Taloussanomat. Uutisarvo on samaa luokkaa kuin iltapäivälehtien lööpeissä. On lukijoiden aliarvioimista tehdä päättömiä juttuja jotka on vielä kaikenkukkuraksi varustettu harhaanjohtavilla otsikoilla. Uutiset tehdään yhdestä yksittäisestä jutusta penkomatta tai miettimättä ollenkaan taustoja, syitä tai seurauksia. Olisi kiva nähdä tilasto siitä miten monta YT-uutista on julkaistu viimeisen vuoden aikana. Firma x irtisanoo x määrän työntekijöitä ja pääluottamusmies kommentoi: "tämä ei ole kivaa eikä mukavaa, meille luvattiin ihan muuta." En yhtään vähättele asian merkitystä tai sano sitä ettei myös YT-neuvotteluista tulisi uutisoida. Tuntuu vain että jokainen uutinen on ihan samasta sapluunasta vedetty ja tehty vartissa. Firman nimi ja irtisanottavien määrä vain vaihdetaan. Enkä syytä tästä edes toimittajia, kysehän on siitä mitkä tesurssit juttujen tekoon annetaan. Jos sulla on 1h aikaa tehdä juttu niin ei siinä kyllä kovin syväluotaavaa analyysiä tehdä vaikka olis minkälainen kynäniekka.

Taloussanomat uutisoi 2.4.2013 Uusien asuntolainojen keskikorko nousussa. Uutisen kolme ensimmäistä lausetta kuuluu näin: "Uusien asuntolainojen keskikorko oli nousussa helmikuussa. Suomen Pankin kuukausitilaston mukaan keskikorko oli 2,03 prosenttia, kun se tammikuussa oli 1,97 prosenttia, Suomen Pankin kuukausitilastosta ilmenee. Viime vuoden helmikuussa keskikorko oli vielä 2,38 prosentissa."
Korko on siis 0,06 prosenttiyksikköä korkeampi kuin viime kuussa, eli 3%. Onko tuo uutisen tai otsikon arvoista? Ehkä jos kuukausia olisi vuoden verran peräkkäin mutta ei jos peräkkäisten kuukausien ero on noin pieni eikä jatkumoa ole nähtävillä. Sen sijaan viime vuoden helmikuusta on laskua 0,35 prosenttiyksikköä, olisiko sittenkin se oleellisempi tieto? Vai pitäisikö otsikko olla että korot ovat suunnilleen samat kuin viime kuussa?

Iltapäivälehtien ja Taloussanomien funktio ehkä onkin ihmisten viihdyttäminen ja ajanviete. Ei varsinainen tiedon tuominen ihmisille. Ainakaan semmoisen tiedon joka jotenkin vaikuttaisi ihmisen elämään tai päätöksiin. Tai ainakaan pitäisi vaikuttaa. Tuo Taloussanomien koron nousu -uutinen on huonoa journalismia, edes ajanvietteestä se ei käy. Jutun kun pitäisi olla pidempi jotta se veisi jonkun aikaa. Eli läpeensä huono uutinen. Päätän olla lukematta Taloussanomia. Tai muitakaan hömppäjulkaisuja.

Ilmaiset & edulliset harrastukset

Hyvä on ihmisen harrastaa jottei tylsyys iske. Ja jos urheilua harrastaa niin pysyy vielä hyvässä kunnossakin. Tässä listaa siitä miten minä harrastan ilmaiseksi/edullisesti. Pienten alkuinvestointien jälkeen lähes ilmaista hupia on lenkkeily ja pyöräily, terveellistä puuhaa molemmat. Olemme mukana tukiperhetoiminnassa josta saamme vuosittain 10 kerran uintikortin kaupungin uimahalleihin. Eli kerran kuussa täytyy siis käydä ilmaisella uintireissulla. Ostin hetki sitten jäsenyyden lähikuntosalille, vuorotteluvapaalla kun olen niin pystyin ostamaan päiväkortin joka on puolet edullisempi kuin normaalisti. Kuntosalista maksan 9,90€/kk.

Kaikista kallein tämän hetken harrastuksista taitaa olla kerran viikossa kaupungin järjestämä kahvakuula. Vaimo minut kurssille ilmoitti ja kivaahan siellä on ollut. Hintaa en muista mutta ei se paha ole per kerta, täytyy vaan käydä usein niin saa rahoille vastinetta. Kahvakuulailu on siis vain tämän syksyn, eli enemmänkin kertaluonteinen menoerä.

Onhan sitä monta muutakin ilmaista tai edullista harrastusta, tähän listasin ne joita itse tällä hetkellä lähinnä tulee tehtyä. Tärkeää on että löytää ne itselle sopivat jutut ja jaksaa niistä olla innostunut jotta kipinä säilyy. Näin syksyn ja pimeyden tullen voi olla vaikeaa kammeta itsensä liikkelle. Ei muuta kun ylös, ulos ja lenkille!

Lomailu sesongin ulkopuolella

Käytiin yhden yön reissulla idyllisessä Porvoossa, vaimo oli sieltä löytänyt yöpaikaksi pienen romanttisen Pariisin Ville -nimisen Hotellin jossa sai hyvää lähiruoka-luomuaamiaista. Näin syksyn sateilla sesonki ei kai ollut kovimmillaan joten huoneen hinta oli n. 30€ edullisempi kuin normaalisti. Sesonkijuttuhan pätee lentomatkoihin ynnämuihin matkailujuttuihinkin. Jos haluat lentää jonnekin perjantaina ja takaisin sunnuntaina niin se on todennäköisesti se kallein vaihtoehto.
Vauvakin tykkäs matkailla, ainakin se hymyili koko ajan. Vanhassa kaupungissahan on myös kaikenlaista kivaa pikkukauppaa jos vaikka haluaa jotain pientä söpöä ostaa. Porvoon vanha kaupunki on harvinaisen kiva paikka jos haluaa Suomen rajojen sisäpuolella matkailla. Suosittelen.

Ilmainen passikuva

Vauvelilla on ikää jo kohta 2kk joten pitäähän sitä oma passi olla. EU:n direktiivin mukaan kun ei enää pääse vanhempien siivellä. Valokuvaamoissa hinnoitellaan vauvan passikuva erikoistapaukseksi ja hinta sen mukaiseksi eli 29€. Tuo hinta siis eka mitä Google tarjosi. Mites tässä voisi jotain säästää? No ottamalla kuvan itse.

Poliisi tarjoaa palvelua että kuvan voi lähettää heille digitaalisena. No eipä siinä sitten muuta kun tutkimaan passikuvan ottamisohjeita ja kuvaa ottamaan. Kuvan onnistuminen oli kyllä haastavaa mutta onnistui lopulta. Lapsi pitää ensinnäkin saada katsomaan suoraan kameraan, valaistus pitää olla tasainen, ketään muuta ei saa näkyä yhtään kuvassa jne. Ihan ekalla ei mennyt läpi, kolmannella yrittämällä poliisin digitaalinen seula päästi kuvan läpi. Ensviikolla on sitten varattu aika poliisilta jolloin poliisisetä tai -täti vielä tsekkaa että kuva kelpaa ja passihakemus saadaan eteenpäin. Jospa tuo kuva heille kelpaisi. Kuvassa lapsella on ainakin tosi söpö ilme jos se yhtään höllentää poliisien tiukkaa seulaa.

Itse passi kustantaa 52€. Tuosta ei varmaan säästämään pysty, tuskin saisin heitä uskomaan että vauva on osallistunut Suomen sotiin (jolloin passin hinta olisi 26€). Aikoinaan hankin itselle 10 vuoden passin kun sen sai samalla rahalla. Nykyisinhän passista joutuu maksamaan joka viides vuosi. Tietty jos passin umpeutumisen jälkeen ei ole heti lähdössä matkailemaan niin passin hankinnassa voisi viivytellä, näin saisi vähän säästöä. passin voimassapitäminen maksaa yli 10€ vuodessa (hankintahinta jaettuna voimassaolovuosille). säästöä se on pienikin säästö. Ja nythän säästin kuitenkin sen passikuvan ottamisen hinnan. Sori valokuvaamot.

Nälkä kasvaa syödessä

Aloitin muistaakseni 16-vuotiaana ASP-asuntosäästäjäksi. Olin saanut vanhemmiltani mallin siitä että asunto kuuluu omistaa ja se on järkevää. Tästä syystä minäkin sitten aloin nuorena säästämään asuntoa varten, muutaman satasen (markkoina) sitä muistaakseni sain säästöön ekoina kuukausina. Nyt olen tuplasti vanhempi kuin tuolloin, aika tehdä vähän katsausta mitä viimeiseen viiteentoista vuoteen on tapahtunut tältä kantilta asiaa katsottaessa.

Tulot olen aina pitänyt isompina kuin menot. Jos on asuntosäästämisen lisäksi ollut jotain muita haaveiluja niin niihin olen säästänyt rahat siinä sivussa. Jopa silloin kun olin pakollisessa, minun tapauksessani vuoden kestävässä, isänmaanpalvelustehtävässä, sain jotain säästöön. Ei se montaa ropoa ollut mutta joka kuu jotain kuitenkin.

Vuokralla en asunut ikinä vaan ostin ensimmäiseksi asunnokseni tosi pienen kaksion josta vuokrasin toisen huoneen kaverilleni. Tähän asuntoon alkoi tulla putki- ja julkisivuremppaa ja siitä piti päästä eroon, voittoa siitäkin jäi sen verran että maksamani yhtiövastikkeet sain takaisin. Eli asuntolainan korko oli ainoastaan se asumiskulu mikä ei satanut omaan laariin.

Seuraava kämppä oli isompi kaksio, siinä taisi tulla asuttua viitisen vuotta. Sama juttu iski, eli putkiremonttia tulossa joten asunto piti laittaa myyntiin koska putkiremontin aiheuttamaa kulua en uskonut saavani leivottua hintaan sisään. Hieman hankala semmoista asuntoa on myydä mutta yllättävän vähän se hintaan kuitenkaan vaikutti. 16 000€ taisi tulla myyntivoittoa josta meni n. 2000€ välityspalkkiota. Yritin muuten asuntoa myydä itse mutta kauppa ei vain käynyt, tein kaikkeni jotta olisin saanut itse myytyä mutta ei onnistunut. Täytynee asunnon myymisestä kirjoittaa joskus oma tekstinsä.

Vuoden 2013 alkupuolella koitti sitten se tilanne että asuimme kivassa kerrostalokolmiossa jonka lainanmaksu oli ihan loppusuoralla. Pitkään odotettu asuntolainan loppuunmaksu olisi vihdoinkin totta. Tilanne mahdollistaisi myös vähän erilaiset elämänratkaisut kun laina olisi maksettu pois. Vaimo oli tässä vaiheessa raskaana, olisimme toki kolmestaankin kolmioon mahtuneet. No mitäpä minä sitten keksin? No että oma piha olisi kiva ja noin. Haimme pankista pois hienon paperin joka todistaa että omistamme asuntomme. Se oli kiva tunne kyllä. Kerkesimme vajaan viikon olla velattomia ja sitten ostimme rivarista neliön. Kun kerta vielä kerkesi (viimeisenä mahdollisena päivänä) pienemmällä varainsiirtoverolla ja saimme tingittyä 20 000€ asunnon hinnastakin..
Kun "halvalla" saa niin kannattaa tarttua tilaisuuteen. Ehkä.

Oishan se ollut kivaa elellä velattomasti 30-vuotiaasta eteenpäin. Nyt se hetki koittanee uudelleen joskus neljänkympin paikkeilla..
No tässä on nyt puolisen vuotta asusteltu. Ennen kuin vauva syntyi, vuokrasimme yhden ylimääräisen huoneen pariksi kuukaudeksi. ja pihalla olevaa kuuden neliön varastoa olemme vuokranneet koko ajan. Näistä saadut tulot ovat tähän mennessä reilun tuhat euroa (7kk:n ajalta). Asuntolainan korkoa olemme tuona aikana maksaneet suunnilleen saman verran. Asuntolainan verovähennysoikeuden jälkeen jäämme siis plussalle. Toki yhtiövastiketta joudumme joka kuukausi maksamaan, mutta sen olisimme vanhassakin asunnossa joutuneet maksamaan. Tietty valitsimme asunnon jossa on pienehköt asumiskulut.

Uudessa asunnossa on tosin tullut pari isompaa hankintaa jotka yhtiön hallitus on halunnut. Me olisi kyllä pärjättä ilmankin. Mutta turhapa niitä nyt on jäädä murehtimaan, aina välillä vain tapahtuu asioita joihin ei voi vaikuttaa / joista ei voi itse päättää.

Eikö sitä joskus voisi olla vain tyytyväinen ja jäädä siihen joka itsellä on ja joka on jo ihan ok? Tuosta kirjoitinkin oman tekstinsä äsken..
Tähän mennessä tämä on kuitenkin ollut useimmiten kivaa ja keväällä voi sitten takapihan nurtsilla taaperon kanssa harjoitella ensimmäisiä askelia, ei paha. Edellisessä asunnossa(kin) oli ajatus että tässä ollaan sitten tosi pitkään kun tämä on kaikinpuolin kiva ja meille sopiva. Ei siellä sitten kovin pitkään kuitenkaan loppujen lopuksi oltu.

Nyt tässä lupaan että vaikka asuntolaina olisi huomenna maksettu, emme muuta tämän isompaan tahi kalliimpaan asuntoon. Tämä saapi riittää, pienempi / edullisempi jos johonkin joskus muutetaan.

Hinta vs. Laatu ruokakuluissa

Ruokaan menevä raha on iso erä monen talousmenoista. Ja pakollinen osa vieläpä. Hinta ja laatu tuntuvat tässäkin asiassa olevan vastakkaisia käsitteitä. Mutta onko se kuitenkaan niin?
Usein ruokajutuissa maito on se peruselintarvike jota käytetään verrokkina. Otetaan nytkin siis maito esimerkiksi. Me käytämme pelkästään luomumaitoa meidän taloudessa. Se maksaa varmasti jonkun verran enemmän kuin "tavallinen" maito. Mitä se tavallinen sitten tarkoittaa? Mun mielestä kaiken pitäis olla luomua ja se olisi se normaali. Epänormaalia olisi sitten se joku muu vaihtoehto joka ei olisi luomua. Muuten ihmisiltä menee sekaisin se mitä ruoka saisi maksaa.

No okei, luomumaitoa siis piti mennä kauppaan ostamaan. Huomasinpa muuten että Suomen ostetuin yksittäinen luomutuote on luomumaito.  Lähikaupassamme Valion litran luomumaito maksaa 1,69€. Puolentoistalitran purnukassa sama maksaa 1,43€/litra. Valinta on näiden välillä helppo. Kun kaupassa vielä käy vähän ennen sulkemisaikaa niin monesti sieltä löytää saman tuotteen 30% alennuksella. Tällöin litrahinnaksi jää noin euro. Aina ei tietty löydy tarjousversiota mutta melko usein kuitenkin. Jos joka toinen kerta löytyisi ja joka toinen ei, litrahinnaksi jäisi noin 1,22€. Minusta ihan ok hinta.

Myönnän olevani laiska enkä ole tehnyt tarkkaa vertailua ulkomaisiin tai muiden merkkien luomumaitoihin. En usko että hinta tuosta ainakaan oleellisesti tippuu, mutta täytyy se kyllä käydä tarkistamassa kun seuraavan kerran käyn kaupassa.

Tämä maito-keissi toimikoon esimerkkinä siitä että aina laatu (tässä tapauksessa Suomalainen luomutuote) ei tarkoita etteikö voisi jotain tehdä asialle myös hinnan suhteen. Myönnän että jos luomun ja sen epätavallisen suhde on vaikka kaksin-kolminkertainen niin ostan ei-luomua. Jos hintaero jää järkeväksi, nin päädyn usein luomuvaihtoehtoon. Ehkä 30-50% meidän ruuista on luomua. Enemmänkin voisi siis olla. Banaaneissa ostan kyllä esimerkiksi aina reilua luomubanskua. Se on joskus ollut jopa edullisempaa kuin perus-Chiquitat. Banaaneissa hintaero luomun ja tavallisen välillä on mielestäni järkevä, siksi päädyn ekologisempaan vaihtoehtoon.

Maito ja banskut olkoon nyt ne tän kerran esimerkit. Toki saa laittaa vinkkiä jos on heittää idiksiä miten laatua saa järkihintaan ruoka-asioissa.

Mitä vauva maksaa?

Suomen kuvalehden toimittaja Susan Heikkinen listasi vuosi sitten omalta osaltaan kaiken mitä hän oli ostanut vuoden aikana vauvalleen. Artikkeli on siis yhden äidin ensimmäiselle lapselleen ostamien tavaroiden summa. Rahaa vuoden aikana Susan kertoo käyttäneensä vauvaan 5153€. Osa tavaroista on hankittu käytettynä, osa uutena. Lahjoituksista Susan ei ole pitänyt kirjaa, eikä myöskään tavaroista mahdollisesti jälleenmyytäessä saadusta summasta.

Valitettavasti en ole tähän mennessä pitänyt, enkä todennäköisesti tule pitämäänkään yhtä tarkkaa kirjanpitoa. Arvioisin kuitenkin meidän perheellä menevän ensimmäisen vauva-vuoden aikana vauvajuttuihin ehkä 2000€, toivottavasti vähemmän. Ensimmäisen kuukauden aikana rahaa on mennyt arviolta 700 - 800€, tosin osa vermeistä on ostettu jo ennen vauvan syntymää, ne siis tuossa summassa mukana. Isommat tarvittavat jutut on hankittu, toki vaippaa ja muuta pienempää tässä tarvitsee koko ajan ostella lisää.

Lapsilisästähän ekan lapsen osalta kertyy ekana vuonna n. 1250€, kovin montaa sataa euroa ei siis tarvitse noista hankinnoista itse edes maksaa. Hyvähän se on että valtiokin osallistuu näihin kuluihin, ahkeraa veronmaksajaahan tässä vauvelista kuitenkin ollaan kasvattamassa.

Suomen kuvalehden artikkelin tavaralistasta voisin poimia joitakin juttuja jotka omaan silmään pomppaa että vau, voipas tuokin olla kallis. Auton turvaistuin on näköjään maksanut 120€. Itse maksoimme turvaistuimesta 25€ mikä sekin oli kyllä liikaa, jälkikäteen huomasin että vastaavan olisi saanut hintahaarukasta 15-20€. Varmasti tosi moni ostaa turvaistuimen uutena kun ajattelee että eihän vauvan turvallisuudesta voi tinkiä. En kuitenkaan koe että itse olisimme tinkineet, meidän turvaistuin on ihan pätevä ja menestynyt testeissä vaikka käytetty onkin ja vähän kankaat sivusta repsottaa.

Rattaista on näköjään maksettu 415€. Aikaisemmassa kirjoituksessakin mainitsinkin jo että meidän rattaat maksoivat 50€. Pinnasänky 90€, me saimme "antiikkiversion" sukulaiselta, maalasimme sen itse uusiksi varastosta löytyneellä maalilla, eli 0€. 4D-ultra 170€, en edes tiennyt että on 4D ultra, luulin että 3D on se mitä kaupataan. Jätimme väliin vaikka vaimo meinas semmoiseen halutakin, perusultrat riitti meille. Asunnon vesimaksut 144€, tästä en osaa tarkasti sanoa muuta kuin että meillä on asumtokohtainen vesimittari ja maksut tasataan kulutuksen mukaan, en usko että montaa kymppiä vuodessakaan menee vaikka vauvan peppua toki saa useamman kerran päivässä ollakin pesemässä,

No tuossa nyt joitain esimerkkejä. Tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa että meidän tapa hoitaa asia olisi jotenkin parempi kuin Kuvalehden artikkelissa, tämä vain om meidän tyyli.

Panostamme myös laatutuotteisiin ainakin joiltakin osin. Ostimme esimerkkinä käytettynä kaksi vanhaa Trip-Trap -syöttötuolia hintaan 120€, kunnostimme ne ja tarkoitus on ne sitten joskus myydä voitolla tai saada ainakin omat takaisin. Näin myös monien muiden tuotteiden kohdalla. Toisena esimerkkinä; ostin tällä viikolla käytetyn Manduca-kantorepun josta uskon saavani enemmän kun sen joskus myyn. Eli todellinen kulu vauvelista jäänee aikas lailla tuohon lapsilisän määrään kun jälleenmyyntikelpoiset tavarat on joskus kaupattu eteenpäin.

Mutta ei siinä, vaikka vauvasta joutuisimme itsekin maksamaan niin on se kaiken sen arvoista. Maksaisin vaikka miljoonan, on tämä sen verran kivaa. Mutta jos ja kun on vaihtoehtoja, niin mielummin ei tärvätä "turhuuksiin" kovin paljon niin on sitten joskus varaa ostaa lapselle vaikka ajokortti tai vaikka pikku-yksiö asunnoksi. vaihtoehtona: "Sori, ostimme tuhannen euron vaunut joissa sua kuljeteltiin sekä kaikenlaista muuta sälää joten emme voi sua auttaa kun olet ekaa asuntoa ostamassa".

Mitä muilla on

Helposti tulee vertailtua sitä mitä itsellä on siihen mitä muilla on. Olemme hankkineet kaikenlaista tavaraa meidän ihanaa vauvaa varten. Vauvan vaunut, tuttipulloja, vaatteita, tutteja, itkuhälytin.. Kaikenlaista on kerääntynyt. Osa on saatu tutuilta ja osa on ostettu käytettynä. Pieni osa on myös ihan uutena kaupasta hankittua tavaraa. Mielestäni olemme varsin järkevästi toimineet.

Olimme viime viikonloppuna käymässä eräässä tapahtumassa jossa oli paljon muitakin lapsiperheitä. Yksi tila oli varattu 0-2-vuotiaille lapsille. Tämän tilan edessä oli rivissä kuudet lastenvaunut, joista järjestään jokainen näytti toinen toistaan hienommalta, uudelta ja modernilta. Arvioisin näiden vaunujen maksaneen 500-1000€/kpl. Meidän vaunut ostimme käytettynä ja maksoimme niistä 50€.

Tähän mennessä olimme olleet oikein tyytyväisiä vaunuhankintaamme. Toki joitakin rajoitteita on, vanhanmalliset vaunut ovat hieman kookkaat ja esim. Pieneen hissiin ahtautuminen vaunujen kanssa vaatii hieman säätämistä. Vaunut on kuitenkin toimivat ja ehjät.

Laitoimme vaunut rivin jatkoksi. Jostain syystä tuli tunne että panostammeko meidän lapseen liian vähän? Tai olemmeko me jotenkin paljon köyhempiä kuin kaikki muut? Tulomme ovat alle tilastollisen keskiarvon mutta en silti yleensä koe olevani ainakaan selkeästi köyhempi kuin muut.

Hetken tuo tunne kesti mutta sitten onneksi järki voitti. Antaa muiden tehdä niinkuin he parhaaksi näkevät ja meidän perhe tekee juuri niinkuin meidän mielestä on järkevää. Ehkemme osta kalliita vaunuja mutta sen sijaan panostamme siihen että voimme olla paljon pienen lapsemme kanssa. Aika on rahaa ja toisinpäin.

Vääränlainen itsensä vertailu muihin tai siihen mitä muilla on, se on typerää. Sen varmasti jokainen tietää. Jos nyt ei päivittäin, niin viikottain tuon asian kanssa jossain määrin saan ainakin itse kamppailla. Onneksi järki useimmiten vie voiton.

Tässä ja nyt vai sitten joskus

Ihmiselle on luontaista elää tulevaisuudessa. Sitten kun saan työpaikan, sitten kun saan asunnon, sitten kun pääsen eläkkeelle, sitten kun asuntolaina on maksettu..
Tähän syyllistyy varmasti jokainen joskus. Eikä pitkän tähtäimen suunnitelmissa sinänsä vikaa olekaan. Vaan siinä jos tulevaisuuden ajatteleminen ja haaveilu johtaa siihen ettei muosta elää tässä hetkessä.

Itse huomasin liian usein eläväni ajatuksissani hetkessä jolloin olisin hieman enemmän taloudellisesti riippumaton (joka)päivätöissä käymisestä. Käytännössä odottelin sitä hetkeä jolloin asuntolainamme olisi maksettu tiettyyn pisteeseen, summaan asti joka tuntuisi jollain tapaa henkisesti huojentavalta ja jonka jälkeen lyhennystahtia voisi hidastaa ja olisi elämässä muutenkin enemmän liikkumavaraa valintojen suhteen.

Tajusin kuitenkin tässä matkan varrella että ajatus tietystä summasta tai ajankohdasta vuosien päässä oli fakkiutunut päähäni. Päätin että ajatusmaailmaani on muutettava. Tavoite on edelleen sama sekä aikataulu sille. Mutta se mikä muuttui, tai mitä olen vähintäänkin parhaillaan muuttamassa, on se miten suhtaudun elämään ja tulevaisuuden tavoitteisiin.

Mietin nykyhetkeä, saan siis olla kotona vuoden tai ylikin tutustumassa meidän ihanaan tyttövauvaan joka juuri tuossa taitaisikin olla vaipanvaihtoa vailla.. Hetki on siis juuri nyt ja tässä, älä murehdi tulevasta. Tee huolellinen suunnitelma ja toteuta sitä ja elä sen mukaan mutta älä mieti tulevaa liikaa.

*vaipanvaihto*

Älä ajattele että sitten joskus, hetki on juuri nyt. Kuinka moni pakenee hetkeä näppäilemällä älypuhelinta? Koskaan ei saisi olla "tylsää", aina mukamas jossain muualla on jännempää, tulevaisuudessa tai siinä epätodellisuudessa mitä kännykkä tarjoaa. Iloitse rohkeasti siitä tilasta, seurasta ja hetkestä jossa todellisuudessa olet juuri nyt.

Ole vapaa, elä nyt. Nauti hetkestä.

Oman elämän talouskatsaus ja tavoitteet

Mikä on varallisuustilanteeni tällä hetkellä? Ja mikä on konkreettinen tavoite tulevan suhteen? Mihin tämä blogi myös yhtenä vaikutuskeinona pyrkii.

NYT
Lainaa minulla on tällä hetkellä 65 000€. Laina kohdistuu yksinomaan asuntoon, suomalaisen peruskuvio siis. Myös selkeästi suurin osa tähän mennessä kertyneestä varallisuudesta on kiinni samaisessa asunnossa. Asuntovarallisuuden arvioisin olevan n. 160 000€. S-ryhmän osuuskauppojen osuuksia minulla on noin 1300€:n edestä. Seligson Phoebus - rahastoon olen vuodesta 2008 alkaen laittanut vähintään 10€/kk, joskus enemmänkin. Sinne on kertynyt rahaa 5600€. Testiluonteisesti laitoin 500€ Seligsonin toiseen Russian Prosperity Fund Euro - rahastoon.

Käyttövarat olen pyrkinyt pitämään pienenä eli <500€ jotta ei tule liikoja tuhlailtua. Siloin kun käyttötilille on kertynyt ylimääräistä, olen pyrkinyt nopeasti siirtämään sen turvaan. Eli useimmiten asuntolainan maksuun tai Seligsonin rahastoon.

Tällä kertaa laskin tilanteeni poikkeuksellisesti vain omalta osaltani. Yleensä arvioin tilannetta kokonaisuutena perheen kannalta. Omistamme asunnon yhdessä rakkaan vaimoni kanssa 50/50. Eli summat saa tuplata. Valitettavasti myös lainan osuus kaksinkertaistuu tällöin eli perheemme asuntolaina on 130 000€.

KOHTA
Seuraavan vuoden aikana en henkkoht tuloistani vuorotteluvapaasta johtuen voi osallistua oikeastaan ollenkaan lainanmaksuun tai muuhun säästämiseen. Vaimon äitiyspäivärahoilla lainaa siis lyhennellään toistaiseksi. Vuoden 2014 syksystä pystynen itse taas osallistumaan lainanmaksuun / muuhun säästämiseen. Lyhyen aikavälin tavoite on saada yhteinen lainanmäärä alle 100 000€:n. Psykologinen huojennus tilanteeseen on odotettavissa kun lainamäärän perästä saa tiputettua sen yhden nollan pois. Tavoiteaikataulu tälle on kesä 2015. Eli kahdessa vuodessa jos lainaa saisi lyhennettyä 30 000€. Siihen siis laitetaan ylimääräiset rahat toistaiseksi.
Tässä vaiheessa säästöstrategia muuttunee hieman. Nykykorolla (1,1% marginaali + 0,2% euribor 3kk korko) 100 000€:n lainan lyhentäisi minimilyhennyksellä 430€/kk - summalla n. 22,5 vuotta. Korot kuitenkin hieman nousevat joten tuohon saanee varata 500€/kk mikäli tuolla hitaimmalla mahdollisella tavalla alkaisi tästä eteenpäin lyhentää lainaa. Toiveissa olisi nimittäin jossain vaiheessa pystyä lainanmaksun ohella enemmänkin säästää osakkeisiin.
Tällä hetkellä siis kaikki paukut lainanlyhennyksiin ja ehkä 100 000€:n lainan kohdalla tai sitten 80 000€:ssa voisi alkaa siirtämään säästökohdetta lainanmaksusta osakepuolelle. Tähän toki vaikuttaa sen hetkinen korko, työtilanne yms. Joten nähtäväksi nää missä vaiheessa lainanmaksua tuo vaihdos tapahtuu.

MYÖHEMMIN
Mikä tämän kaiken säästämisen ideana oikein on? Yleisesti se, että raha antaa elämässä enemmän vaihtoehtoja. Kuten vaikkapa tämä vuorotteluvapaa. Tai että voisi jossain vaiheessa tehdä vaikkapa 3 tai 4-päiväistä työviikkoa. Tai voisi matkustella. Tai olisihan siistiä jos 20 vuoden päästä voisi omalle lapselle sanoa että saat tuosta 50 000€ tai 100 000€ että voit ostaa osan ensiasunnosta noilla rahoilla. Tai voisi vaikkapa pelkillä osakkeiden korkotuotoilla kustantaa 10:lle lapselle Afrikassa koulunkäynnin, tuohon muuten riittäisi joku 50 000€:n osakesalkku jos saisi esim. 9%:n tuottoa.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Rahalle varmasti käyttöä keksii.

Kun nyt elää fiksusti niin hetken päästä päässee nauttimaan rahan suomista kivoista jutuista. Ja voi tarjota niitä muillekin toivottavasti.

Vakuuttaminen on käänteistä lottoamista

Viime viikolla kuulin tutun perheessä menevän vakuutuksiin 2800€ vuosittain. Ihan järkyttävä summa, ajattelin. Yli 230€ joka ikinen kuukausi. Perusteluina heillä oli että täytyy olla kallis henkivakuutus jos toinen vanhemmista kuolee että saavat elintasin säilytettyä. Ja tämän päälle vielä kaikki muut vakuutykset, autossa varmasti kasko ja sitä rataa.

Meidän perheellä vakuutuksiin menee n. 200€ vuodessa. tämä summa sisältää matkavakuutukset, matkatavaravakuutuksen, kotivakuutuksen sekä oikeusturåvavakuutuksen. Päälle auton pakollinen liikennevakuutus joka on noin 500€/vuosi. Mielestäni meidän vakuutukset on jo tosi kalliita vaikka niissä omavastuut melko korkealle jo onkin.

Mietitääs hetki vakuuttamisen periaatetta. Siltä varalta että jotain menee rikki, oli kyse sitten tavarasta tai ihmisestä, halutaan varautua. Ajatellaan että vaikka pesukone menee rikki ja vedet valuvat lattialle. No uusi pesukone ja lattian korjaaminen maksaa vaikkapa 3000€. Jos vakuutusta ei ole, joudun tuon 3000€ maksamaan itse. Jos vakuutus on, tässä tapauksessa kotivakuutus, maksan esim. 300€ vuodessa vakuutusyhtiölle ja kun vahinko tapahtuu, maksan mahdollisen omavastuun ja vakuutusyhtuö maksaa korjauskulut tiettyn summaan asti. Näillä numeroilla laskelma on kannattava vakuutuksen ottamisen kannalta, jos pesukone hajoaa useammin kuin kerran kymmenessä  vuodessa ja aiheuttaa yhteensä tuon 3000€ korjauskulun.

Mutta hajoaako pesukone useammin kuin 10 vuoden välein? Todennäköisesti ei. Ja tämä on sitten hypoteettinen laskelma. Miksi sanoin ei? No siksi että vakuutusyhtiö on laskenut miten usein pesukone hajoaa, lisännyt päälle oman marginaalinsa ja laskuttaa takaperinlottoajia tämän mukaan.

Miksi ihmiset lottoavat? ehkä se on heistä hauskaa. Tai joku heistä voi ajatella että voitto voi osua omalle kohdalle. Miksi en itse lottoa? Siksi, että jos lottoamiskysymyksen asettelee toiseen muotoon niin se voisi kuulua näin: "haluatko antaa lottoyhtiölle 1000€ jos saat siitä takaisin keskimäärin 39% eli 390€?" mielestäni tuo on huono diili. Liian kallista hupia siitä hyvästä että joku sitten saa keskitetysti miljoonan.
En osaa sanoa prosenttia vakuutusyhtuöiden kohdalla mutta satavarmaa on se että asiakkaat eivät ole sen pelin voittajia.
Miksi ihmiset sitten lottoamistyperyyden lisäksi vielä takaperinlottoavat vakuutusten kanssa? Ehkei todennäköisyyslasjelmat ole kaikille tuttuja.

Itse mieluummin laitan säästöön ne rahat jotka muuten menis vakuutuksiin ja maksan sitten itse niistä kun tarvetta tulee. Palatakseni pesukone-esimerkkiin niin se mitä oikeasti voisu tehdä on se että laittaa astianpesukoneen alle vuotokaukalon (tehty), sulkee hanan käytön jälkeen (ok) sekä käyttää laitetta vain kun on itse paikalla. Ja jos silti vahinko sattuisi niin ostaisin uuden pesukoneen käytettynä jos vanhaa ei olisi järkevää korjata. Sekä tekisin ainakin osan lattiaremontista itse. Saisin siis itse päättää miten toimia vahingon sattuessa. Ja sitäpaitsi rahaa olisi varastossa jos kaiken tekisikin kalliimman kautta ja silti jäisi voitolle vakuutusyhtiöiden jäädessä nuolemaan näppejään.

Yli 10%:n varma tuotto verovapaasti

Tähän mennessä blogin tekstit ovat olleet säästämistä koskevia. No, tähän mennessä on säästetty ja muutama euro olis jäänyt sukanvarteen. Mihin niitä rahoja sitten voisi laittaa?
Tää ei liity mitenkään Wincapitaan, ei tässä tosin ihan 400%:n vuosituottoakaan luvata. Nykymaailmassa kuitenkin verovapaasti yli 10% vuosituotto on todella iso prosentti. Jos sitä vertaa vaikkapa päivän talletuskorkoihin, joista isoin on Virolaisen Bigbankin lupaus 10 000€:n 2 vuoden talletukselle 1,75% josta kertyisi 175€ ekana vuonna. Miinus 30%:n vero eli saldo 122,50€ / vuosi.

Tätä suurempaan vuosituottoon pääset kuitenkin jo 1335€:n "sijoitussalkun" kanssa. Näin tapahtuu kun ostat S-ryhmästä eri osuuskauppojen osuuksia. Tämä onnistuu S-pankin toimipisteissä joita löytyy esimerkiksi Helsingin Sokoksesta. Yhden osuuskaupan jäsenyys maksaa yleensä 100€ paitsi Helsingin osuuskaupassa 35€. Tässä lista siitä mihin osuuskauppoihin kannattaa liittyä ja paljonko mistäkin kaupasta sai vuotuista korkoa vuonna 2013.

• Kymen seutu 5€
• Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa 20€
• Pohjois-Karjalan Osuuskauppa 12€
• Etelä-Karjalan Osuuskauppa 8,50€
• Osuuskauppa Hämeenmaa 10€
• Osuuskauppa Suur-Savo 10€
• Osuuskauppa Varuboden-Osla 10€
• Turun Osuuskauppa 10€
• Pirkanmaan Osuuskauppa 8€
• Keskimaa OSK 6€
• Suur-Seudun Osuuskauppa 10€
• Osuuskauppa KPO 20€
• Satakunnan Osuuskauppa 6€
• Helsingin Osuuskauppa 3,50€

Yhteensä: 139€

Vuotuinen korko voi vaihdella, tosin vaihtuvuus on ollut todella pientä ja esim. näissä Osuuskaupoissa vuoden 2012 ja 2013 ero oli se että Suur-Seudun osuuskaupan korko vaihtui 8 => 10€. Otsikossa lupasin varmaa tuottoa. Nykyään kun kaikki muuttuu ja elää niin on tämä ainakin toistaiseksi ollut varmaa tuottoa. Ja jos ei joskus ole niin osuusmaksut saa nostettua takas itselleen. Osuusmaksulle maksettavan koron lisäksi saa myös ostoksista bonuksia ja maksutapaetua mikäli makselee S-kortilla mikä on kannattavaa.

Homma toimii niin että korkoa saavat ne jotka omistavat osuuksia vuodenvaihteessa ja kevään kuluessa sitten tipahtelee tilille nuo osuuskorot.

Jos on saanut säästämishommat hyvin aluilleen ja tilillä makaa ylimääräinen tonni niin tässä sille oikein hyvä kohde. Itse ainakin laittaisin ekat säästörahat tähän. Sitten vois kevään mittaan nauttia tuon n. 140€ ja vaikka ostaa sillä jotain kivaa.

Osuudet ovat henkilökohtaisia joten jokainen perheenjäsen voi hankkia omat osuudet.

Outlet- ja kirpparikatsaus

Tässä parhaat poiminnat PK-seudun kirppareista ja Outleteista sekä muista parhaista kaupoista joista saa edukkaasti tavaraa.

Stockmann Outlet
Aukeaa syyskuussa 2013 keskustan One Way -kaupan yhteyteen.
Toimi aikaisemmin Vantaan Tammistossa.

Oh My Gosh -Outlet
Sähkötie 2-6, Vantaa
Hyvä miestenvaatevalikoima, kenkiä, naisten- ja lastenvaatteita. Monesti kaupoissa on joku pieni takarekki miestenvaatteille, täältä tuntuu miestenvaatteita löytyvän tavallista kivemmin.

Fashion Store
Täältä löyty kohtalaisesti myös miestenvaatteita.

Marimekko -Outlet
Kirvesmiehenkatu 7, Helsinki
Ruoholahti

Tori.fi
Mainio nettipaikka myydä ja ostaa melkein mitä vain.

Tarjoustalo
Välillä yllättävän hyvääkin tavaraa edukkaasti

Vantaan vahinkotavarakeskus (TH-Market)
Osmankäämintie 7, Vantaa

Groupon
vaihtelevalla menestyksellä välillä hyviä tarjouksia ja yrityksiä

Myyrmäen hallikirppis
Raappavuorentie 10, Vantaa

Kaivarin Kanuuna
Itsepalvelukirppis Eirassa

Kirpputori Metka  
Hämeentie 78
Itsepalvelukirppis Vallilassa

Fida-kirpparit
Ei kaivanne esittelyä.

Lisää muita kirppiksiä: www.kirppikset.info


Puistokirppikset on ollut kesän kohokohtia. Muutama on vielä onneksi jäljellä.

Tyyriit yrityspuhelut kuriin

Nykyisin kännykkäliittymiin tarjotaan hyviä tarjouksia, esim. 20€/kk -hinnalla saa 5000 min puhetta, paljon tekstareita sekä nopean netinkin vielä. Ei paha hinta jos vähänkään puhelinta käyttää. Mutta se kuuluisa mutta on siinä että yrityspuhelut eivät kuulu minuuttimäärän piiriin vaan laskutetaan erikseen. Ja nämä yritysnumeroihin soittamiset ei ole mitään halpaa lystiä. Esim. Pohjola - vakuutusyhtiöön soitettaessa puhelun hinta on kotimaisista matkapuhelinliittymistä 0,0835 €/puhelu+ 0,17 €/min. Reilun viiden minuutin puhelusta kertyy jo euro maksettavaa. Jos kerran päivässä soittaa tuonhintaiseen yritysnumeroon viiden minuutin puhelun, kertyy siitä 20€/kk. Eli samanverran kuin mitä koko liittymän paketti (esim. 5000min puhetta, 5000 tekstaria sekä nopea netti) maksaa. Yritysnumeroihin soittaminen tässä tapauksessa tuplaa puhelinlaskun 40€:oon.

No, miten tämä olisi sitten vältettävissä? Etsimällä yrityksen nettisivuilta yhteydenottolomake johon laittaa oman puhelinnumeronsa johon he soittavat heidän laskuunsa. Tämä sopii itselleni tällä hetkellä hyvin. Kun olin kokopäivätöissä, tämä ei toiminut koska aina kun he soittivat, olin itse kiireinen juuri sillä hetkellä. Jos erillistä yhteydenottolomaketta ei ole, voi kokeilla asioida sähköpostilla. Tai sitten niin että laittaa sähköpostilla soittopyynnön yritykselle.
Näin säästää muuten myös jonotusajassa, joissain yrityksissä joutuu melkoisen pitkään jonottamaan puhelimen päässä ennenkuin saa palvelua. Jonotuksestakin joutuu joissain tapauksissa myös maksamaan saman hinnan kuin puhelusta.

Yrityspuheluiden hinnat ovat muuten yllättävän huonosti näkyvillä. Useimmiten kustannus on kuitenkin kännykästä soitettaessa luokkaa 17 senttiä per minuutti sekä pieni aloitusmaksu.
Jos puhelujen hinnat ovat huonosti näkyvillä, niin tieto siitä, maksaako jonotus, ei ainakaan näy yhtään missään.
Joissain tapauksissa kolmas tapa on paras, eli mennä suoraan paikanpäälle yrityksen toimistoon. Tällöin jonotus ei maksa muuta kuin aikaa.

Auton liikennevakuutuksesta säästöä 12%

Pitkään mielikuvani auton liikennevakuutuksesta oli niin että se on vakuutusyhtiöille pakollinen paha jota he myyvät jollain vakiohinnalla eikä se kilpailuttamalla parane. Kasko-puolellahan on sitten tosi isoja heittoja. Mutta onneksi tulin tarkistaneeksi tämän asian.
Useamman vuoden ajan liikennevakuutus autostamme on ollut Pohjolassa. Bonuksia on tähän mennessä kertynyt 25%. Vuoden maksu oli viimeksi 547,50€/vuosi.
 IF:iltä löysin tarjouksen jossa saa ensimmäisen vuoden liikennevakuutuksesta 10%:n alennuksen. Itseasiassa IF näyttää tarjoavan samaa 10%:n alennusta ensimmäisen vuoden osalta myös muille vakuutuksille. Täytynee myöhemmin tehdä vakuutusvertailua myös muiden vakuutusten osalta. Vertailu on vain tosi työlästä kun vakuutusehtoja on niin monenlaisia ja joka yhtiöllä hieman eri kuviot.
Auton liikennevakuutuksen sain IF:iltä hintaan 482,18€/vuosi (25%:n bonuksella). Eli säästöä vuodessa 65,32€. On tuo kuitenkin 12% vakuutuksen hinnasta. Ei paha.
Tosin iloa jatkuu vain vuoden verran mutta täytynee sitten kilpailuttaa uudelleen ja katsoa kuka silloin on edullisin.

Ilmainen hiustenleikkuu!

Ei, en leikkaa itse hiuksiani. eikä myöskään vaimoni - tosin sitäkin on joskus kokeiltu. Viime kerralla kun kävin oikealla parturilla taisin maksaa siitä 27€. Miesten hiustenleikkaus ilman väriä. Naisilla kuulema saattaa hurahtaa satanenkin kampaamoreissuun. huh!
Nopealla hiustenkasvuvauhdilla parturissa saisi käydä jopa kerran kuussa tai vähintään 1,5kk:n välein jos haluaa pitää itsensä jotakuinkin siistin näköisenä.
Nyt keksin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni hiusmalliksi menoa. Lupasivat sieltä myös jotain purtavaa. Tosin siellä joutunee olemaan tovin jos toisenkin mutta mihinkäs tässä vuorotteluvapaalaisella kiire olisi. Jos saan ilmaisen leikkauksen, värjäyksen ja vielä ruokaakin kaupanpäälle 0€:lla niin ei mielestäni huono diili. Enskuussa sitten näkee mikä on lopputulos.
Luulen jo etukäteen että ainakin tämän vuoden vuorotteluvapaan ajan kyllä käyn tuolla säännöllisesti.

Pankkien turhat palvelumaksut

Lopetin Osuuspankissa minulla jo pitkään olleen tilin ja tähän liittyvän verkkopalvelun. Kuukausihinta jota tuosta jouduin maksamaan oli 2,70€/kk. Vuodessa siis 32.40€.
Minulla on tilit myös Handelsbankenissa sekä S-pankissa joissa molemmissa sama hupi eli tili sekä siihen liitetty verkkopankki on ilmainen. Pankkien kilpailu on kovaa joten miksi ei ottaisi siitä hyötyä irti? Syy siihen miksi tuo OP:n tili oli minulla pitkään oli asuntolaina jonka myötä sain OP-bonuksia joka kuukausi enemmän kuin tuon 2,70€/kk. Vaihdoin asuntolainani muualle joten bonuksetkin loppuivat, eli jouduin maksamaan tuon kuukausimaksun verkkopalveluista. No onneksi tajusin tässä vaiheessa lopettaa tuon turhan menoerän. Säästö se on pienikin säästö.

Sähkösyöppö

Noniin, jatkoin kulujen karsimista selvittelemällä edelleen taloyhtiön menoja. Sähkölaskut olivat mielestäni isot joten siitä sitten aloitin selvittelyn. Ensin selvitin mitkä kaikki osiot vievät taloyhtiön sähköä:
1) Teknisentilan valaistus
2) Lämmönvaihtimen toiminta
3) Lattialämmön jakotukit
4) Ulkovalaistus
5) IV-kone

Kolme ensimmäistä pitäisi olla vähän sähköä vieviä, jos siis kaikki toimii kuten pitää. Syypäänä ehkä kaksi viimeistä. Soitin sähkönmyyjälle ja sain heiltä excel-raportin.

 Tuosta näkyy että alkuvuoden säätöjen jälkeen käyttötaso on vakiintunut 2kW:n paikkeille maaliskuusta heinäkuun alkuun. sen sijaan heinäkuussa on parin viikon jakso jossa käyttö on ollut 600 - 700 Wattia. Hmm, todella iso ero. Epäilin syyksi huippuimuria koska se ilmeisesti oli ollut
hetken aikaa pois päältä.
Tänään kuitenkin selvisi että huippuimurit, joita yhtiöllä on kaksi kappaletta, vievät vain 57W:n verran sähköä, eli hehkulampun luokkaa..

Asia ois hyvä selvittää ihan jo ekologisuuden kannaltakin. Ja kyllähän tuo yli 100€:n (mahdollisesti) ylimääräinen sähkölasku kuukaudessa on paljon rahaa. Laskun maksaa siis taloyhtiö josta osuuteni siis neljäsosa.

Hyviä vinkkejä vastaanotetaan sähkösyöpön metsästykseen. Jatkan asian selvittelyä.

Kullattu aanelonen lähes 10€!

Pakko heti laittaa eka "oikea" postaus tänne. Kun nyt vuorotteluvapaalla on hyvin aikaa niin lähdin selvittelemään meidän neljän asunnon rivitaloyhtiöstä mihin kaikkeen sitä rahaa oikein kuluu. No ainakin yksi aivan ylimääräinen menoerä löytyi. Kuulumme Elisan kaapeli-tv -verkkoon. Tästä hyvästä he laskuttavat tietyn summan kuukaudessa. No ei siinä mitään mutta kun viimeisimmässä laskussa oli maininta: "Yritysasiakkaiden paperilaskun hinta nousee 1.3.2013 alkaen. Jos vastaanotat maksullisia paperilaskuja, huomaa uusi hinta: 7,90EUR/kpl alv. 0%."







No tuosta kun laskee niin alvin kanssa summaa tulee 9,796€ per lasku!
Voi jumanskekka. Ja kuten arvata saattaa niin kaverithan pistää laskun joka toinen kuukausi. ihme ettei joka viikko. 58,78€ / vuosi kertyy maksettavaa siitä hyvästä että saamme laskun hienossa valkoisessa kirjekuoressa. Olettaisi että kirjeen reunat olisi edes kullattu. mutta ei.

Aivan pöyristyttävää että kehtaavat kiskoa tuommoista hintaa. Yritysasiakkaat eivät takuulla ole yhtä valveutuneita näissä asioissa. No kun sen kuitenkin tarvitsee kirjanpitoon..
Toki omaa etua saan tuosta tietty vain neljäsosan kun neljän asunnon taloyhtiössä asumme, mutta on se kuitenkin 1,22€/kk mitä säästän tästä eteenpäin. jos tuota ei kukaan olisi muuttanut, olisi ylimäräinen kulu seuraavan 20 vuoden aikana ollut 300€ jokaista taloyhtiön osakasta kohden. huh!

Tästä alkoi tämä säästötaival. jatkossa saamme sähköpostiin ilmoituksen laskusta. Silloin Elisa ei laskuta mitään "laskuttamisen ilosta".

Penni on miljoonan alku

Näin starttaa uusi blogi joka kertoo 31-vuotiaan miehenalun vuorotteluvapaasta. Ylijäävällä ajalla jota vuorotteluvapaa elämään suo, on tarkoitus selvittää, onko pennissä miljoonan alku. Vuorotteluvapaa on ensiaskel vapaampaan elämään jota pidemmän tähtäimen suunnitelmissa oleva taloudellinen riippumattomuus voisi tarjota. Kitupiikki on hieman negatiivista mielikuvaa antava sana, että on liian saita väärissä asioissa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole pihistellä vääristä asioista, vaan olla yksinkertaisesti heittämättä rahaa hukkaan. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Niinhän sitä sanotaan. Katsotaan minkälaisia säästökohteita löytyy matkan varrelta.

Asun tällä hetkellä kahdestaan vaimoni kanssa rivitalossa ja lisäjännitystä syksyyn tuo piakkoin syntyvä perheen ensimmäinen vauva. Se on jotain ihan uutta johon ei osaa kunnolla edes varautua.
Olen ollut reilut 10 vuotta putkeen työelämässä. Se ei ehkä kaikista kuulosta edes pitkältä, mutta kun ottaa huomioon nykyajan stressitason ja työelämän vaativuuden niin kyllä siinäkin tekemistä on. Parhaimmillaan/pahimmillaan minulla oli jopa 30 alaista, viime aikoina enää puolisen tusinaa. Ja kun vielä oma työmoraali on se että hommat tehdään niin hyvin kuin pystytään. Niin voin sanoa että kyllä siinä tekemistä on ollut ihan tarpeeksi. Eli vuorotteluvapaa tulee todella tarpeeseen.

Kun otsikko kovasti viittaa rahaan niin siitäkin joku sana. Olen aina mielestäni elänyt säästeliäästi. Menot on mitoitettu tulojen mukaan. Ja ne tulot ei useinkaan ole kovin kummoiset edes olleet. Silti sain jopa sivariaikana säästettyä muutaman kymmenen markkaa kuukaudessa isompia menoja varten. Joskus on rahaa tullut myös tuhlattua, mutta ei yli tulojen. Lainarahalla en ole asuntoa lukuunottamatta ostanut mitään. Tuntuu että käyttäytymismalli sotii monien muiden rahankäyttötottumuksia vastaan nykyaikana.

Blogiin pyrin keräämään pieniä ja toivottavasti myös isompia ahaa-elämyksiä kun voi säästää rahaa jostain turhasta ja käyttää sen johonkin järkevämpään. kuten vaikka vuoden vuorotteluvapaaseen. aah, loma ja vapaus!