Luxuksen ja piheilyn yhdistäminen

Näin matkalla ollessa kiteytyy parhaiten mun rahankäyttöfilosofia. Eli ettei tärvää rahojaan tasaisesti vaan säästää joissain asioissa jotta voisi joihinkin muihin laittaa vähän enemmän. Hyvä tapa on loman aluksi olla yötä jossain edukkaammassa paikassa ja sitten vikat yksi tai kaksi yötä jossain paremmassa paikassa. Ei tässä nyt missään Ritzissä tai edes Hiltonissa olla mutta meidän mielestä ihan luksuspaikassa kumminkin. Tällä NYC-Montreal-Quebec-Montreal-NYC -reissulla ollaan yötä neljässä eri paikassa. Kiva nähdä erilaisia paikkoja ja on myös hauskaa vaihtelua asua eri tasoisissa asunnoissa/hotelleissa.

Samoin ylipäätään koko reissu, eli elellään säästeliäästi arjessa jotta voi lähteä vaikkapa hetkeksi matkailemaan. Ja kyllä se peruslinja jatkuu matkaillessakin. Just esim. parkkeerattiin auto kadunvarsiparkkiin ilmaiseksi, Botanical Gardenin pihassa 500m:n päässä sama lysti maksaa 15$. Sama summa säästyi samalla taktiikalla Quebecissä kun käytiin katsomassa jättivesiputousta. Pienen extrakävelyn kun jaksaa tehdä niin muutamassa minuutissa säästyy reilut 10€. Ei jaksettu Niagaralle asti vauvan kanssa lähteä ajamaan joten tommonen vähän pienempi vesiputous sai kelvata, hieno elämys sekin oli.

Välillä rahaa taas tulee tuhlattua enemmän kuin normaalisti. Eilen meidän vuokra-auto ei suostunut käynnistymään. Mentiin sitten taksilla että kerettiin käydä ajoissa yhdessä paikassa. Tosin aion kyllä vaatia korvausta autonvuokrausfirmalta. Kerran jo käytiin valittamassa ja saatiin pienempi auto kuin mistä on maksettu. Jos vaikka vaatisi kahden päivän autovuokran takaisin, se ois ihan ok-korvaus kaikesta säätämisestä. Kyllähän vuokra-auton toimia pitäis ja haluaisi lomansa käyttää niin että pääsee käymään niissä paikoissa missä haluaa. Eilen jäi hyödyntämättä kun Montrealissa oli kerran vuoteen oleva museopäivä jolloin kaikki museot on ilmaisia. Meni siinä välissä just aikaa auton kanssa säätäessä. Kuulema siinä museossa mihin oltais menty niin oli tosi ruuhkaista kun kerran ilmaiseksi ois sisään päässyt.

Auton vuokrauksessa muuten säästettiin siinä että otettiin matkaan oma vauvanistuin ja navigaattori. Jouduin tosin ostamaan jenkki/kanada -kartan siihen 50€:lla. Plussan puolelle kuitenkin jäätiin. Ja onpahan jatkossa tommonen kartta olemassa jos tännepäin maailmaa jaksaa joskus uudestaan lähteä. Siinäkin muuten säästetään että matkaillaan nyt kun lapsi on alle 2v ja voi lentokoneessa matkustaa sylissä. Tulee varmaan joku tauko matkailuun kun lapsi on jotain 2-5 v välistä, joutuu nimittäin maksamaan matkasta täyden hinnan eikä kuitenkaan ehkä jää niin pysyviä muistoja reissusta kuin sitten vähän vanhempana. Ehkä jotain pienempiä reissuja siinä vaiheessa sitten tule tehtyä.

No mutta nyt täytyy lähteä katsomaan sitä Botanical Gardenia, joku japanilainen puutarha -osuus siellä ainaki on, katsotaan mitä muuta sieltä löytyy.

Kitupiikki Montrealissa

Ajeltiin Nykistä Kanadan puolelle katselemaan miltä täällä näyttää. Onneksi vaimo osaa ranskaa, muuten täällä ei pärjäisi, kovin moni ei osaa tai suostu puhumaan englantia ja mä en taas osaa yhtään ranskaa.. Yritin esim. tosi isosta kaupasta etsiä vauvan vaippoja. Kahdelta myyjältä kysyin eikä asia selvinnyt. No nyt alan olemaan enemmän kartalla joissain asioissa kuten että kaikissa isoissakaan ruokakaupoissa ei myydä vauvan vaippoja tai vauvan ruokaa, täytyy mennä johonkin spessukauppaan. Tosta kielestä täytyy vielä jatkaa, mikä idea siinä on että kaikista isoimmilla turistinähtävyyksillä olevissa kylteissä(kin) teksti on vain ja ainoastaan ranskaksi? Aivan pöljää sanon ma.

Kielen lisäksi yleinen epäloogisuus on haastavaa. No mutta on täällä hauskaakin, useimmat ihmiset on ystävällisiä ja varsin lapsirakkaita, ihan eri meininki kuin Suomessa. Nyt hetken täällä asuneena Montrealkin tuntuu pieneltä tuppukylältä. Meillä on ihan jees kämppä, maksaa 30€/yö, tämmönen huoneenvuokrausjutun kautta oleva homma. Nyt täytyy mennä nukkumaan, tuli käveltyä ihan simona tänään, käytiin katsomassa Biosphere- nimistä semmosta isoa metallipalloakin tänään. Hauskan näkönen juttu oli. Maha täynnä sushi-buffeeta on hyvä käydä nukkumaan.

Kitupiikki Nykissä

Tultiin tänne hetkeksi katselemaan isoa maailmaa perheen kanssa. Eipä täällä ennen olekaan tullut käytyä. Ei tää nyt kyllä iham mun mesta ole, ainakin nyt on semmonen olo. Kun kaipaa ison kaupungin meininkiä niin Lontoo on aika ykkönen. Mutta tietääpähän nyt senkin. Cenral parkissa pyörittiin ja muitakin paikkoja on täällä ihmetelty. Ihmiset on ystävällisiä kyllä. Harlemissa ois käyty kuuntelemassa gospelia aamukirkossa mutta ovella sanoivat että 20$ vapaaehtoinen maksu. Sanottiin ettei meillä niin paljon ole käteistä, mikä oli ihan totta. No ei sit päästy sisään. Minusta on itselleen(kin) valehtelemista jos puhutaan jostain vapaaehtoisuudesta vaikka oikeasti kyse on pakosta. Periaatteet ennen kaikkea.

Tosi hieno taidemuseo löytyi. MAD- nimeltään. Upea kokemus. Siellä oli myös hieno näköalaravintola missä käytiin ruokailemassa. Kävelin Manhattanin päähän ja luulin näkeväni vaikuttavan vapaudenpatsaan. Pieni sinttihän se rannalta katsottuna oli. Ei jaksanu sinne laivalla sit lähemmäs kuitenkaan lähteä. Manhattanilta vuokrattiin sit auto että päästään vähän pidemmällekin. Huh, kyllä on hidasta se matkanteko, kävellen ois monesti nopeammin. Ja matka jatkuu..

Kohti yrittämistä

Tässä on nyt vähän valmistauduttu syksyyn ja mahdolliseen yrittäjyyteen. Muutamia tapaamisia olenkin saanut sovittua keväälle ja tarkoitus on sopia lisää tapaamisia kesäkuulle. Itseasiassa niin paljon kuin mahdollista. Valmiina mulla kun ei ole sopivia kontakteja oikeastaan ollenkaan joita voisin hyödyntää tulevaisuudessa. Paljon puheluita siis tiedossa plus sähköposteja. Nyt tässä onkin levätty laakereilla sen verren pitkaan että joku työltä haiskahtava puuhastelu onkin tosi hyvää vaihtelua ja tuntuu kivalta.

Eikös sitä niin sanota että kun julkistaa tavoitteensa niin sitten niihin on enemmän sitoutunut ja ne voi jopa toteutua? No tähän mä sitten laitan ne. Tavoitteena yrittäjänä pystyä laskuttamaan päivän hommista 600€ josta satanen jää firman kuluihin ja 500€/pv ois se mikä ois sitten omaa rahaa. Minimitavoite saada kuussa kaksi laskutettavaa päivää plus jos saisi päälle vielä starttirahan ni pysyisi leivän syrjässä. Jos laskutettavia päiviä on useampi niin sitten juhlitaan ja ostetaan kurkkuakin leivän päälle. Ideaali ois 10 laskutettavaa päivää per kuukausi. Kaikkea duunia ei tietenkään voi laskuttaa mutta sitähän yrittäminen on. Tuolla parin laskutettavan päivän tulolla oltaisiin samoissa sfääreissä kuin mitä nyt vuorotteluvapaalla. Eli sillä pysyis jo elelemään. Ja sitäpaitsi tarttisi tehdä huomattavasti vähemmän töitä kuin aikaisemmin kokopäivätöissä 8h päivässä ja tunti suuntaansa matkoihin..

Jännityksellä odotan syksyä ja oikeastaan keväällä 2015 sen oikeasti näkee lähteekö homma toimimaan vai miten tässä käy. Ylihuomenna on seuraava tapaaminen, sitä odotellessa.

Miksi raha kiinnostaa?

Olen jo tosi pitkään ollut kiinnostunut talousasioista ja rahaan liittyvistä teemoista. Raha on valtaa sanotaan. Ja kyllähän valta kiinnostaa. Oman talouden kohdalla valta oman aikansa käyttämisestä. Ketäpä ei kiinnostaisi? Onhan raha myös paljon muuta. Raha on numeroita. Selkeää ja loogista. On helpompi pyöritellä numeroita ja kehitellä vaikkapa itselleen velanmaksuohjelma kuin lähteä penkomaan asioiden syvempiä olemuksia. Rakentamaan esimerkiksi heikkoa itsetuntoa alusta alkaen. Tai mikä omassa sisimmässä on vinksallaan. Jokaisellahan on sisällä jotain mikä vaatisi fiksausta. Numerot on paljon helpompia ja ne toimii kuten olettaakin. Mutta kyllähän vaikka velan kertymisen katkaiseminen vaatii työtä myös sisällä, eihän kyse ole pelkästä rahasta. Vaan paljon tunteista. Tunteista joita saa kun ostaa vaikka jotain uutta tavaraa itselleen. Tai kun on hienompi auto kun naapurilla. Kun sisin itsellä on kunnossa, useimmiten raha-asiatkin ovat. Tai jos eivät vielä ole kunnossa niin ainakin menossa siihen suuntaan. Ihminen on kokonaisuus ja jutut menee käsi kädessä.

Hieman ajatusvirtaa tähän näköjään tuli. Jospa joku sai ideasta kiinni. Mitä olet mieltä, kulkeeko oman talouden hallinta ja henkinen hyvinvointi samaa rataa?

Lapselle säästäminen

Meidän lapsi on nyt 8,5kk ikäinen taapero. Kiva olisi jos voisimme säästää lapselle vuosien varrella jotain pientä pesämunaa nuoruuden hankintoja varten. Jos summaa hyvin kertyy niin siitä voisi olla apua vaikkapa ensiasunnon hankintaan. Viime vuoden puolella saimme ostettua lapsellemme S-osuuksia reilulla 1300€:lla. Suurin osa summasta saatiin kasaan vuokraamalla meidän pihavarastoa. Pieni osuus saatiin iso-ukilta ja loput summasta sain revittiä mun pienestä vuorottelukorvauksesta. Tämän vuoden puolella tuolle investoinnille tulee korkoa n. 140€. Vaikka emme mitään muuta saisi lapselle säästettyä, on 20 vuoden päästä summa kasvanut reiluun neljään tuhanteen euroon. Ilman siis että rahoja on sijoittanut, on vaan antanut tuottojen olla. Inflaatiokin huomioiden luulisi että sillä rahalla irtoaisi vaikka ajokortti vuonna 2034.

Lapsilisiä emme ainakaan toistaiseksi ole suoraan lapselle säästäneet. Jatkossa nuo S-korot ainakin menee lapselle sekä tarkoitus on varaston vuokrarahat laittaa myös lapsen säästöiksi. Nyt ainakin syksyyn asti meillä on varaston vuokralainen olemassa. Olisi tietty järkevää hallinnoida lapsenkin varoja niin että ne hieman kasvaisi matkan varrella. Tai oikeastaan juuri tässä tapauksessahan se onkin järkevää kun säästö-/sijoitushorisontti on niin pitkä eli vähintään se parikymmentä vuotta. Ajatus olisi turvautua jälleen kerran tuttuun ja turvalliseen Seligsonin Phoebus -rahastoon. Vielä ei olla lapselle sinne avattu mitään tiliä mutta täytynee se tässä kohtapuoliin hoitaa kun noita korkoja ja vuokrarahoja alkaa tippua eli on mitä sinne voisi laittaakin.

Tämä taktiikka lapselle säästämisestä on melkoisen passiivinen eli ei vaadi meiltä paljon mitään. No ehkä sen että luistimet säilytetään makuuhuoneen vaatekaapissa eikä ulkovarastossa. Ja joo, pitää aina hieman nähdä vaivaa että löytää uuden järkevän vuokralaisen varastolle.

Miten sinä säästät lapsellesi?

Kuvassa meidän vauva viime kuun Kroatian reissulla testaa vuokra-auton ajotuntumaa

Asuntolaina vs. sijoittaminen

Suurin osa suomalaisista piensijoittajista on varmasti pohtinut samaa asiaa, maksaakko asuntolainaa vai laittaakko rahansa sijoituksiin? Veikkaisin että suurin osa tasapainoittelee molempien välillä. Nykykoroilla tilanne on tosi erilainen kuin vaikka 2008.

Tähän mennessä meidän perhe on keskittynyt lähinnä siihen lainanmaksuun ja sijoituksiin on investoitu ihan pikkusummia, säännöllisesti tosin vuodesta 2008 alkaen. Sijoitukset on olleet useimmiten 20-30€/kk, muutaman kerran hieman isompi potti. Asuntolainaa on jäljellä 120 000€. Tässä on nyt jonkun aikaa pohdiskeltu josko siirryttäisiin Kaikki paukut lainanmaksuun -tyylistä siihen että maksaisi pienenpää summaa lainasta kuukausittain niin jäisi enempi laittaa sijoituksiin. Laina-aikaa on jäljellä 24 vuotta joten minimilyhennys on n. 500€/kk. Alunperin mietin että muutos tapahtuisi joskus vuoden päästä, nyt kuitenkin tuntuu että ehkä se voisi olla aikaisemminkin. Omien tulojen mahdollinen epävarmuus ja epäsäännöllisyys vaikuttaa myös asiaan paljonkin. Eikä vaimon yrittäjyys ole yhtään sen säännöllisempää tai varmempaa. Summa mitä lainanmaksun jälkeen jäisi sijoitettavaa on siis aikalailla arvoitus. Useampi satanen se kuitenkin oletettavasti olisi.

Täytyy vielä miettiä asiaa vaimon kanssa mutta mahdollisesti jo tämän kuun maksut menis ainakin hieman enemmän osakepainotteisesti. Tavallaanhan tämä on sijoittamista velkavivulla kun on lainaa ja silti sijoittaa. Riskit pitää vain miettiä omalle kohdalle sopivaksi niin silloin se on järkevää.

Henkisiä investointeja

Olen tässä vähitellän vähän varautunut syksyyn ja vuorotteluvapaan loppumiseen. Vielä on 5 kk armontaikaa (vuorotteluvapaan loppu + kesäloma + 2kk isyysvapaa) ennen oikeaan elämään palaamista. Tavoitteena on että uskaltaisin heittäytyä yrittäjäksi syksyllä. Tai vuodenvaihteesta 2014-2015. Olen käyttänyt aikaa projektien valmisteluun ja laittanut pari rahoitushakemusta menemään. Yksi niistä selvinnee ensiviikolla ja toinen vasta syksyllä. Jos noi menis läpi niin olis tosi kiva startti yrittäjyyteen. Sais kasaan portfoliota ja tietty jonkun euron rahaakin. Aikaa on kyllä mennyt se mitä muulta puuhailulta, vauvan hoidolta (ja lomailulta!) on jäänyt. Saas nähdä oliko panostuksesta hyötyä, toivottavasti.

Täytyy ottaa vauvasta mallia. Eka nousee seisomaan tuolia vasten, kaatuu, kolauttaa päänsä ja kauhea huuto. Heti kun huuto on saatu sylissä laannutettua ni uusiks vaan, nyt sänkyä vasten seisoskelemaan. Yrityksen puutetta ei kyllä ole. Harmitus kestää korkeintaan minuutin ja taas uusi yritys. Kunpa se menisi itselläkin noin. Välillä tosin tavoitellaan liiankin korkealle mutta eipä se enää vuoden päästä harjoittelun tuloksena olekaan liian korkealla.

Työn ja työntekijän juhlahan tässä kai on meneillään joten hyvää vappua vain jokaiselle työn tekijälle oli se työ sitten mitä tahansa.