Ihmiselle on luontaista elää tulevaisuudessa. Sitten kun saan työpaikan, sitten kun saan asunnon, sitten kun pääsen eläkkeelle, sitten kun asuntolaina on maksettu..
Tähän syyllistyy varmasti jokainen joskus. Eikä pitkän tähtäimen suunnitelmissa sinänsä vikaa olekaan. Vaan siinä jos tulevaisuuden ajatteleminen ja haaveilu johtaa siihen ettei muosta elää tässä hetkessä.
Itse huomasin liian usein eläväni ajatuksissani hetkessä jolloin olisin hieman enemmän taloudellisesti riippumaton (joka)päivätöissä käymisestä. Käytännössä odottelin sitä hetkeä jolloin asuntolainamme olisi maksettu tiettyyn pisteeseen, summaan asti joka tuntuisi jollain tapaa henkisesti huojentavalta ja jonka jälkeen lyhennystahtia voisi hidastaa ja olisi elämässä muutenkin enemmän liikkumavaraa valintojen suhteen.
Tajusin kuitenkin tässä matkan varrella että ajatus tietystä summasta tai ajankohdasta vuosien päässä oli fakkiutunut päähäni. Päätin että ajatusmaailmaani on muutettava. Tavoite on edelleen sama sekä aikataulu sille. Mutta se mikä muuttui, tai mitä olen vähintäänkin parhaillaan muuttamassa, on se miten suhtaudun elämään ja tulevaisuuden tavoitteisiin.
Mietin nykyhetkeä, saan siis olla kotona vuoden tai ylikin tutustumassa meidän ihanaan tyttövauvaan joka juuri tuossa taitaisikin olla vaipanvaihtoa vailla.. Hetki on siis juuri nyt ja tässä, älä murehdi tulevasta. Tee huolellinen suunnitelma ja toteuta sitä ja elä sen mukaan mutta älä mieti tulevaa liikaa.
*vaipanvaihto*
Älä ajattele että sitten joskus, hetki on juuri nyt. Kuinka moni pakenee hetkeä näppäilemällä älypuhelinta? Koskaan ei saisi olla "tylsää", aina mukamas jossain muualla on jännempää, tulevaisuudessa tai siinä epätodellisuudessa mitä kännykkä tarjoaa. Iloitse rohkeasti siitä tilasta, seurasta ja hetkestä jossa todellisuudessa olet juuri nyt.
Ole vapaa, elä nyt. Nauti hetkestä.
Luen blogiasi ja suurin osa ajatuksistasi on kuin omiani. Hyvin pääsit tässä(kin) kirjoituksessa asian ytimeen. Todella usein onnellisuus ja tyytyväisyys odottelevat edessä päin, sitten kun on rahaa, sitten kun ei ole velkaa, sitten kun jne.. Kuinka olla tyytyväinen tällä nimenomaisella hetkellä? Omalla kohdallani ainakin asiaan vaikuttaa ainakin ärsykkeiden (henkisten pakopaikkojen) karsiminen. Kun ei voi olla digitaalisesti muualla, tulee ehkä oikeastikin oltua läsnä hetkessä helpommin.
VastaaPoistakiva kuulla että en ole ainoa joka pähkäilee tämäntyyppisiä asioita. tuoretta vauvelia seuratessa on myös vähän oppinut siitä miten elää hetkessä, kun itkettää niin itketään ja kun on kivaa niin sitten iloitaan niin että koko kroppa on mukana eikä enää muistella menneitä.
VastaaPoista