Aloitin muistaakseni 16-vuotiaana ASP-asuntosäästäjäksi. Olin saanut vanhemmiltani mallin siitä että asunto kuuluu omistaa ja se on järkevää. Tästä syystä minäkin sitten aloin nuorena säästämään asuntoa varten, muutaman satasen (markkoina) sitä muistaakseni sain säästöön ekoina kuukausina. Nyt olen tuplasti vanhempi kuin tuolloin, aika tehdä vähän katsausta mitä viimeiseen viiteentoista vuoteen on tapahtunut tältä kantilta asiaa katsottaessa.
Tulot olen aina pitänyt isompina kuin menot. Jos on asuntosäästämisen lisäksi ollut jotain muita haaveiluja niin niihin olen säästänyt rahat siinä sivussa. Jopa silloin kun olin pakollisessa, minun tapauksessani vuoden kestävässä, isänmaanpalvelustehtävässä, sain jotain säästöön. Ei se montaa ropoa ollut mutta joka kuu jotain kuitenkin.
Vuokralla en asunut ikinä vaan ostin ensimmäiseksi asunnokseni tosi pienen kaksion josta vuokrasin toisen huoneen kaverilleni. Tähän asuntoon alkoi tulla putki- ja julkisivuremppaa ja siitä piti päästä eroon, voittoa siitäkin jäi sen verran että maksamani yhtiövastikkeet sain takaisin. Eli asuntolainan korko oli ainoastaan se asumiskulu mikä ei satanut omaan laariin.
Seuraava kämppä oli isompi kaksio, siinä taisi tulla asuttua viitisen vuotta. Sama juttu iski, eli putkiremonttia tulossa joten asunto piti laittaa myyntiin koska putkiremontin aiheuttamaa kulua en uskonut saavani leivottua hintaan sisään. Hieman hankala semmoista asuntoa on myydä mutta yllättävän vähän se hintaan kuitenkaan vaikutti. 16 000€ taisi tulla myyntivoittoa josta meni n. 2000€ välityspalkkiota. Yritin muuten asuntoa myydä itse mutta kauppa ei vain käynyt, tein kaikkeni jotta olisin saanut itse myytyä mutta ei onnistunut. Täytynee asunnon myymisestä kirjoittaa joskus oma tekstinsä.
Vuoden 2013 alkupuolella koitti sitten se tilanne että asuimme kivassa kerrostalokolmiossa jonka lainanmaksu oli ihan loppusuoralla. Pitkään odotettu asuntolainan loppuunmaksu olisi vihdoinkin totta. Tilanne mahdollistaisi myös vähän erilaiset elämänratkaisut kun laina olisi maksettu pois. Vaimo oli tässä vaiheessa raskaana, olisimme toki kolmestaankin kolmioon mahtuneet. No mitäpä minä sitten keksin? No että oma piha olisi kiva ja noin. Haimme pankista pois hienon paperin joka todistaa että omistamme asuntomme. Se oli kiva tunne kyllä. Kerkesimme vajaan viikon olla velattomia ja sitten ostimme rivarista neliön. Kun kerta vielä kerkesi (viimeisenä mahdollisena päivänä) pienemmällä varainsiirtoverolla ja saimme tingittyä 20 000€ asunnon hinnastakin..
Kun "halvalla" saa niin kannattaa tarttua tilaisuuteen. Ehkä.
Oishan se ollut kivaa elellä velattomasti 30-vuotiaasta eteenpäin. Nyt se hetki koittanee uudelleen joskus neljänkympin paikkeilla..
No tässä on nyt puolisen vuotta asusteltu. Ennen kuin vauva syntyi, vuokrasimme yhden ylimääräisen huoneen pariksi kuukaudeksi. ja pihalla olevaa kuuden neliön varastoa olemme vuokranneet koko ajan. Näistä saadut tulot ovat tähän mennessä reilun tuhat euroa (7kk:n ajalta). Asuntolainan korkoa olemme tuona aikana maksaneet suunnilleen saman verran. Asuntolainan verovähennysoikeuden jälkeen jäämme siis plussalle. Toki yhtiövastiketta joudumme joka kuukausi maksamaan, mutta sen olisimme vanhassakin asunnossa joutuneet maksamaan. Tietty valitsimme asunnon jossa on pienehköt asumiskulut.
Uudessa asunnossa on tosin tullut pari isompaa hankintaa jotka yhtiön hallitus on halunnut. Me olisi kyllä pärjättä ilmankin. Mutta turhapa niitä nyt on jäädä murehtimaan, aina välillä vain tapahtuu asioita joihin ei voi vaikuttaa / joista ei voi itse päättää.
Eikö sitä joskus voisi olla vain tyytyväinen ja jäädä siihen joka itsellä on ja joka on jo ihan ok? Tuosta kirjoitinkin oman tekstinsä äsken..
Tähän mennessä tämä on kuitenkin ollut useimmiten kivaa ja keväällä voi sitten takapihan nurtsilla taaperon kanssa harjoitella ensimmäisiä askelia, ei paha. Edellisessä asunnossa(kin) oli ajatus että tässä ollaan sitten tosi pitkään kun tämä on kaikinpuolin kiva ja meille sopiva. Ei siellä sitten kovin pitkään kuitenkaan loppujen lopuksi oltu.
Nyt tässä lupaan että vaikka asuntolaina olisi huomenna maksettu, emme muuta tämän isompaan tahi kalliimpaan asuntoon. Tämä saapi riittää, pienempi / edullisempi jos johonkin joskus muutetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti