Tilanne on nyt erilainen kun perheessä onkin kolme jäsentä. On elatusvelvollinen. Enempi se on kyllä oikeus. Se kuitenkin muuttaa suhtautumista asioihin, riskinottoon ja valintoihin. Toisaalta houkuttaisi lähteä yrittäjäksi ja kokeilla miten se menisi. Toisaalta taas vakityö ja vakipalkka on kova sana turvallisuuden ja säännöllisyyden takia. Vaimo kun on jo yksityisyrittäjä niin sekin vaikuttaa. Jos perheen molemmat aikuiset on yrittäjiä niin onko yhtälössä liikaa riskiä perheelle jossa on pieni lapsi?
Yritän pitää riskit hallittuina ja jos lähden johonkin yrittämisen tyyppiseen suuntaan, tavoite on lähteä varovasti liikkelle. Tässä on kuitenkin vielä vuosi aikaa pähkäillä asiaa ja vähän testailla juttuja. Tämän hetken fiilis on se että kaikista mieluiten menisin vakiduuniin toisen palvelukseen semmoiseen työhön joka motivoisi työnä ja olisi mielenkintoinen ja haasteellinen ja jos samalla saisi palkkatasoon kohtuullisen korotuksen. Jos mun lähettämä työhakemus natsaisi niin nuo toteutuisi. Jos ei, niin sitten miettimään muita vaihtoehtoja.
Yrittämistä on vähän tullut aikaisemmin kokeiltua eikä se ihan aina niinkään mene että sitä olis oman itsensä herra ja sais tosi ison vapauden asioiden suhteen. Töitä kun joutuu monesti tekemään niille asiakkaille jotka sulta haluaa jotain ostaa ja tietty se joka maksaa niin sillähän se iso sanavalta on. Periaatteessa siis voi vaikka kieltäytyä jutuista mutta usein se ei ole realistinen vaihtoehto. En halua liian negatiivista kuvaa maalailla yrittäjyydestä, tämä vain on oma kokemus asiasta. Toki jos alkaa olemaan oikeasti menestynyt siinä mitä sitten tekeekin ja töitä olis enemmän kuin pystyy tekemään, silloin pääsee jo valitsemaan. Siinä vaiheessa sitä on sitten oikeasti oman itsensä herra.
Yrittäjäksi vai ei? Vaiko sittenkin opiskelijaksi? Hauskaa vähän pähkäillä ja miettiä mikä ois sopiva vaihtoehto. Mahdollista on tietysti palata omaan vanhaan työpaikkaan. Kaipaisin kyllä vaihtelua mutta hyvä tietää että back-up on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti