Suhteellinen köyhyys

Käytiin ystäväperheen luona kylässä ja kun hyvä ilma oli niin lähdettiin ulos kävelemään. He suosittelivat jotain kahvilaa ja sehän meille sopi. Paikka oli kyllä hieno ja kivat maisemat. Kahvila sattui olemaan varmaan Helsingin kallein kahvila. Me tietty mentiin iisillä linjalla ja otettiin samanlainen setti kun mitä yleensä (halvemmissakin paikoissa) otetaan. Omenakakku ja yks tee jaettavaksi. Kakunpala 7,50€ ja tee 5,00€. Ehkä olen vain pihi mutta viiden euron tee kuulostaa minusta kyllä kalliilta. Ei siinä mitään, ymmärrän yrittäjää, siitä kun verot ja kaikki kulut maksaa niin eipä siitä paljon jää. Mutta näin kuluttajan asemassa tuntuu hintavalta. No mutta kerrankos sitä nyt hieman maksaa niin saa kuitenkin uuden kokemuksen paikasta jossa ei ennen ole käynyt.

Se pointti tässä oli kuitenkin että meidän ystäväpariskunta, tosi kivoja ihmisiä, elävät niin että nainen on kotona hoitamassa lasta ja saa siis kovin pientä kodinhoidontukea ja mies on töissä mutta palkka ei nyt niin kovin jättimäinen ole. Tämän päälle saavat asumis- ja tai toimeentulotukea. Ja rahat on kuulema tiukoilla. Jokainenhan tietty tekee omat valintansa mutta joskus sitä vain ihmettelee muiden meininkiä. He ostivat kaksi kakunpalaa, molemmille oma ja kaksi jotain juomaa. En tarkkaan katsonut mutta loppuhinta 20-25€. Enkä nyt siis sano ettei vähävarainen saisi ostaa kahvilassa itselleen omaa kakunpalaa ja juomaa. Toki saa. Siksi vain ihmettelen kun se ei välttämättä omasta mielestä ole järkevää.

Sama perhe osti muuten juuri uuden auton. Tai ei nyt ihan uuden, käytettynä toki. Mutta merkki oli kuitenkin Audi ja hinta jotain päälle 10 000€. Ja lainalla tietty. Ite oisin tuossa tilanteessa tyytynyt vähän edukkaampaan automerkkiin. Kateellinen en heille kyllä ole, aikalailla päinvastoin. Aiomme heidän kanssa jatkossakin kaveerata ja tuskin kovin paljoa edes puutun heidän meininkiinsä, rahan käytön osalta siis. Varmaan joskus tulen maininneeksi jotain että jonkun asianhan voisi hoitaa toisinkin. Liikaa ei kuitenkaan saa puuttua, valinnat tehdään itse ja ehkä he ovat kovinkin tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Ja toisaalta jos sosiaalitoimistosta kuitenkin saa sen "puuttuvan osan" niin silloinhan talous kai on kuitenkin balanssissa. Oikeastaan rahakuviohan menee niin että meillä menee kahvilassa 10€, heillä 20€, meidän auto maksaa 2900€ ja heidän 10 000€. Me ei saada sosiaalitoimistosta rahaa mutta rahoitetaan sitä verotulojen kautta ja tämä ystäväperhe sitten voi rahoittaa elämäntyylinsä osittain niillä sosiaalitoimiston rahoilla.

Köyhyys on vain niin suhteellinen termi. Varsinkin länsimaissa joissa kaikilla kuitenkin on paljon. Tietty se että tavoitellaan samaa tasoa kuin naapurilla tai kaverilla saa itsensä tuntemaan köyhäksi vaikkei sitä oikeasti olisi. En usko että ihmiset kuitenkaan nauttii sosiaalitoimiston asiakkaana olemisesta, monilla heistä vain se elämisen taso on mitoitettu jonkun muiden tekemän standardin mukaan kuin omien tulojen. Kyse on ylipäätään varmasti loppujen lopuksi elämänhallinnasta eikä rahasta. Jos elämänhallinta on muuten kunnossa niin yleensä se jotenkin korreloi rahankäytönkin kanssa. Mun tutuista joista tiedän että he ovat sosiaalitoimiston asiakkaita, kaikki käyttävät rahaa enemmän moniin asioihin kun minä. Joitakin esimerkkejä vaikkapa tuo kahviloissa käyminen tai taksilla matkustaminen. Muistaakseni olen Suomessa matkustaessani käyttänyt omaa rahaa taksilla matkustamiseen vain kerran. Julkinen liikenne on kuitenkin jees. Moni sosiaalitoimiston asiakas sen sijaan liikkuu taksilla aina silloin tällöin, ainakin kun pitää olla jossain juhlimassa ja päästä nopeasti baariin tai sieltä kotiin.

Meni nyt vähän avautumiseksi. Pääpointti tässä oli se että jos rahaa käyttää turhuuksiin, ei kannata ainakaan valittaa että sitä ei sitten ole käyttää johonkin muuhun. Onneksi en ole poliitikko vaan anonyymi bloggailija, muuten tätä ei kai uskaltaisi sanoa ainakaan näin suoraan. Oletko kanssani samaa vai eri mieltä?