08 helmikuuta 2016

Kulujen jako parisuhteessa

Kuulema yksi eniten kiistoja aiheuttava asia parisuhteissa on raha ja sen erilaiset käyttötavat. Kyllä meilläkin on useammin kuin kerran ihmetelty toisen rahankäytön kohteita vaikka useimmiten näiden asioiden tiimoilta ihan yhteisymmärryksessä ollaankin. Tähän mennessä meillä rahat on jaettu niin että mä maksan vakiomenot ja vaimo sitten muita juttuja kuten ylimääräisiä asuntolainan lyhennyksiä tai jotain ulkomaanmatkoja. Alkusyy meidän järjestelyyn oli se että kun meidän yhteiselo ja yhteistalous alkoi, mulla oli vakituinen kokopäivätyö eli toisinsanoen vakituiset tulot ja vaimolla tuloja ei aluksi ollut ollenkaan ja hän aloitti silloin yrittäjänä joten aluksi hänen tulonsa olivat melko pienet ja epäsäännölliset (sitä ne toki on vieläkin). Aluksi meidän sopiva järjestely ainakin oli oikein sopiva, pakolliset menot kun täytyy maksaa ja mä tiesin eurolleen paljonko saan rahaa kerran kuussa niin mun oli ne helpompi maksaa.

Tuosta on nyt jokunen vuosi jo vierähtänyt, itseasiassa reilut 6 vuotta sitten mentiin naimisiin, ja tilanne on nykyään vähän erilainen. Mun tulot on edelleen säännöllisemmät. Vakituinen työpaikka odottaa ja tällä hetkellä olen pääosin aikuiskoulutustuen varassa. Kunhan mun osalta tilanne normalisoituu eli palaan (lähes) kokopäivätyöhön niin mä olen jälleen meistä se joka tietää minä päivänä kuusta rahaa tulee ja paljonko. Vaimo toimii edelleen yrittäjänä. Hänellä on kuviot menneet siltä osin kivasti että useimpina vuosina (ekaa lukuunottamatta) hän on tienannut enemmän kuin minä tehden kuitenkin varsinaisia työpäiviä vähemmän kuin minä. Vaikka ei se ilmaiseksi ole tullut, paljon on täytynyt tehdä markkinointia ja muuta työtä josta kukaan ei ole maksanut ja jota ei osaa edes niin hyvin laskea työksi. Mutta vaimo on ollut ahkera, poinsit hänelle siitä! Ei se yrittäminen edelleenkään helppoa ole, se on kovin epäsäännöllistä ja suhdanneherkkää. Välillä on ollut jokunen vakiasiakas, tällä hetkellä ei semmoisia ole. Onneksi viisas vaimo maksoi aikanaan korkeaa YEL:iä jotta hän saa parhaillaan ihan kivaa äitiyspäivärahaa.

Tässä meidän tämän hetken kuvio suurinpiirtein. Vaimo tuli sitten ehdottamaan että vaihdettais tätä meidän rahanjakotaktiikkaa. Ja mä suostuin. Ajatus on että maksetaan suurinpiirtein puoliksi vakiomenot (yhtiövastike, sähkö, vesi, vakuutukset yms.). Sovimme että hän maksaa mun tilille n. 500€ ja mä edelleen hoidan käytännössä laskujen maksamisen. Sopii mulle. Tässä on hetken aikaa ollut vireillä ajatus että asuntolainan maksamista voisi hidastaa (pienet korot jne.) ja käyttää ylijääviä euroja sijoituksiin. Vaimo on hieman arka osakejuttujen suhteen, pelkää jotenkin että "Mitä jos ne romahtaa?". Ei siis vielä ole suuremmin päästy liikkeelle näissä osake(rahasto)kuvioissa. Tämä asia tässä tullee pian muuttumaan koska mä taas olen valmis laittamaan kaikki ylijäävät roposet tuottamaan. Riskiä toki mutta ei sitä kohtuullista tuottoakaan voi saada jos ei mene riskillä eteenpäin.

Kunhan saan helmikuun lopussa kuluseurantaa tehtyä niin numerot hieman vaihtunee mun osalta. Palaanpa sitten viimeistään aiheeseen. Olisi tietty kiva jos olisi tullut reippaammin aloitettua osakekuviot jo aikaisemmin mutta minkäs teet. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Miten teidän rahankäyttökuviot jakautuu?

22 kommenttia:

  1. Me olemme asuneet yhdessä yli 10 vuotta, mutta emme ole naimisissa. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Kuviomme on selkeä; yhteiset kulut puoliksi, omat kulut itse. Ei ole ollut ongelmia, eikä muunlaisesta kuviosta ole ollut puhettakaan. Molemmat on hyvin pienituloisia, mutta myös pienimenoisia ja säästeliäitä.
    Käytännössä makselemme laskuja ja ostoksia vähän miten sattuu, mutta pidämme tarkasti kirjaa siitä, kumpi on "velkaa" kummallekin kuinkakin paljon. Ei tule esim. kauppajonossa sanomista siitä, kumpi maksoi viime kerralla, kun se on ihan sama vaikka toinen ostelisi enemmän, kun sitten toinen jää velkaa... :D
    Joku voisi sanoa, että emmehän me ole edes mikään yhteistalous. No tavallaan ei ollakaan, kun siihen rahojen yhdistämiseen ei ole ollut mitään syytä ryhtyä, kun molemmat pärjää omine rahoineen. En tiedä, tuleeko tähän koskaan tulevaisuudessa mitään muutosta, sen näkee sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas menee niin että on oma tili eri asioille kuten: taloustili, deittitili, matkasäästötili, ruokatili ja näille laitamme sitten puoliksi rahaa. Hyvin toimii, ainakin tässä tilanteessa missä molemmat tienaa suunnilleen saman verran.

      Molemmat käyttää ne rahat jotka jäävät yli noista automaattisiirroista ihan mihin haluavat.

      Poista
    2. onpas teillä monta tiliä. toisaalta kuulostaa selkeältä jos on vaikka joku matka tavoitteena niin sitten sinne on varaa lähteä kun ko. tilillä on tietty summa kasassa.

      ois mielenkiintoista kuulla jonkun kommentteja jos tulot ovat kovinkin epäsuhtaisia että toinen tienaa vaikka viisi kertaa enemmän kuin toinen että miten silloin toimii rahakuviot. ehkä se kuitenkin on niin että jos rakkaus toimii ni kyllä ne raha-asiatkin sitten sumplaantuu jotenkin.

      Poista
    3. Violacean kuvio jossa "jäädään velkaa" kuulostaa jotenkin ikävältä. mutta ymmärrän kyllä pointin ja varmasti toimii teillä hyvin. kuten sanoit niin ette olekaan taloudellisesti yhteistalous vaan rahojen osalta enemmänkin kämppiksiä. kukin tyylillään. toisaalta jos tienaatte (ja tuhlaatte) suunnilleen saman verran niin eipä sillä paljon olisikaan merkitystä vaikka jakotapa olisi toisenlainen.

      Poista
    4. Joo no meillä tuo "velkasysteemi" juontuu mm. siitä, että meillä ei ole yhteistä tiliä, vaan laskut maksetaan omilta tileiltämme, ja ostokset taas maksellaan usein käteisellä. Välillä toinen maksaa pari kuukautta peräkkäinkin melkein kaikki menot. Meille tämä vaan on parempi ja yksinkertaisempi systeemi kuin joku muu, vaikka se joku muu olisi monille muille paras.

      Ja tosiaan en tiedä, muuttuisiko tilanne jotenkin jos esim. jompikumpi muuttuisikin suurituloiseksi. (Ei todennäköistä! ;) ) Oikeata velkaa miehelläni ei ole koskaan ollut ollenkaan, itselläni on muutaman vuoden ajan asuntolainaa. Eli vaikka olemme aina olleet pienituloisia, koskaan ei ole kummallakaan ollut mitään rahaongelmia. Meille ei tule lapsia, mutta jos tulisi, niin se saattaisi myös muuttaa kuviota.

      Ymmärrän siis hyvin sen, että erilaisilla perheillä on erilaiset parhaat tavat. Sitä vaan kummastelen, kun niin yleistä tuntuu olevan rahasta riitely parisuhteessa! Harmillista. :(

      Poista
    5. eiköhän se rahasta riitely johdu ihan siitä että jos suhteessa ylipäätään riidellään ni onhan se loogista sitten riidellä myös rahasta? eli jos suhde on sopuisa noin muuten ni tuskin raha-asioistakaan paljon tarvitsee tapella. vai voisko se mennä niin että joku ois kovin riitaisa pari mutta raha-asioista ei riideltäis ollenkaan? tai toisinpäin?

      Poista
  2. Raha herättää helposti intohimoja. Se mikä sopii jollekin parille, ei välttämättä sovi toiselle. Pääasia, että sopu säilyy.

    VastaaPoista
  3. Omat ja yhteiset tilit, mies on laittanut vähän enemmän rahaa menoihin (hälle jää silti omaakin enemmän) koska tienaa enemmän, mä taas oon huolehtinut enemmän kotihommista koska pienten lasten vuoksi teen lyhennettyä viikkoa. Kun välillä oli hyvin tiukka talous, molempien kaikki tulot oli yhteistä ja kaikki säästöt omia. Riitaa rahasta on ollut hyvin vähän, aika samat peruslinjat molemmilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan toimivalta systeemiltä kuulostaa. meillä ei yhteistä tiliä ole vaan molemmilla on omat tilit joita käyttää. kuulostaa hyvältä myös toi jos on tiukka tilanne ni silloin kaikki rahat on yhteisiä, noin se minusta pitäis mennä että myös talous on (ainakin tarvittaessa) yhteinen jos kaiken muuunkin elämässään jonkun kanssa jakaa.

      Poista
  4. Taloutta on parin eri kumppanin kanssa jaettu ja pääsääntöisesti on mennyt hyvin vaikka kumppani on opiskellut osan aikaa tai kokoajan suhteesta. Mielestäni on tärkeää jo suhteen alussa sopia miten taloutta jaetaan siinä elämäntilanteessa ja mikäli elämäntilanne muuttuu, opiskelun, työttömyyden tai äitiysloman vuoksi silloin sovitaan uudestaan. Olen ollut aina suhteessa se enemmän tienaava osapuoli ja aina olen jakanut yhteisiä kuluja oman maksukyvyn mukaisesti.

    Mikäli kumppani ei vaadi, niin sitten on suurempituloisen vastuulla jakaa kuluja ja pohtia mikä on sopiva suhde jakaa yhteisiä menoja. Jaon pitää olla reilu molemmille ja myös vähempituloiselle pitää jäädä rahaa omiin juttuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. järkevältä kuulostaa myös sun kuviot näissä asioissa. tärkeintähän se on että molemmat ovat tyytyväisiä jakotapaan ja että molemmilla on jotain omaa rahaa jota voi käyttää ihan miten itse lystää.

      Poista
  5. Noin 50/50 menee meillä. Ruokatilille molemmat laittaa 250€ palkkapäivänä (toinen kuun lopussa ja toinen kuun puolessa välissä) ja sinne hiljalleen kertyvä ylijäämä käytetään sitten joskus kun keksitään mihin. Itse maksan asuntolainan ja sen kulut noin 450€/kk, avokki hoitaa yhtiövastikkeen, sähkön ja asunnon vakuutukset eli noin 200-250€/kk vuodenajasta riippuen. Jotta homma menee tuohon tasaan niin ollaan sovittu, että maksaa lopulla pois Visalaskuaan jotta saa oman taloutensa tasapainoon. Autot, krääsäostokset, yms molemmat hoitaa sitten omistaan koska rahankäyttötyyli ja kohteet ovat niin erilaiset :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. fifty-fifty on ihan hyvä tapa. noin se kuulois olla että jos on jotain omituisia krääsäostoksia mitä toinen ei ymmärrä ni sitten on joku budjetti molemmilla joista voi ostella mitä lystää.

      Poista
  6. Kirjoitan blogissani myöhemmin jaetusta taloudenpidostamme, mutta pääpiirteittäin menee näin: käymme yhdessä kaupassa ja molemmat maksaa itse omat "herkkunsa" ja yhteiset ruokatarvikkeet ja muut taloustuotteet jaamme kassahihnalla noin suurin piirtein puoliksi. Minä ostan lisäksi tyttöni herkut.
    Jääkaapissa on omat hyllyt omille rahkoille ja muille naposteltaville ja kaksi hyllyä yhteisille ruuille. Tietenkin toiselta saa aina ottaa jos omat välipalat loppuu ja jos vain toinen käy kaupassa esim. työmatkalla niin saatamme soittaa ja kysyä, tarvitseeko kaupasta tuoda jotain. Eli joustavasti vuoron perään toinen saattaa maksaa vähän enemmän, mutta uskoakseni menee suurin piirtein tasan ruokalasku :) Mies syö ehkä vähän enemmän niin se kattaa minun tyttöni pienen lisäyksen ruokalaskuun.

    t: Ananas
    <a href="http://neljajalkaamaassa.blogspot.fi/>Yksinhuoltajan selviytymisopas</a>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyypä myöhemmin käydä katsomassa toi sun kirjoitus aiheesta.

      Poista
  7. Meillä ei ole ikinä taidettu riidellä rahasta tai edes ihmetellä toisen kulukohteita. Homma menee niin, että molemmilla on omat tilit ja tulot ja lisäksi yhteinen tili. Tällä hetkellä toisen tulot on äitiysloman takia paljon pienemmät. Mutta aina kumpikin laittaa kaikista tuloistaan 70% yhteiselle tilille, mistä maksetaan kaikki yhteiset jutut. Jos yhteiselle tilille kertyy selvästi liikaa rahaa, vähennetään prossaosuutta tai jätetään joku kuukausi maksamatta. Ja jos rahat meinaa loppua (suurin osa menoista on kuitenkin näin naimisissa ja lapsiperheellisenä yhteisiä) niin sitten suurennetaan prosenttiosuutta väliaikaisesti. Ja jäljelle jäävillä omilla rahoilla saa sitten kumpikin tehdä ihan mitä huvittaa, siitä on turha toista arvostella vaikka niille tekisi mitä. Ei jää mitään kyräiltävää eikä tarvitse pohtia että kumpi maksoi enemmän mistäkin. Mielestäni varsinkin jos toisen tulot ovat yhteisen lapsen hoidon takia pienemmän, on tosi epäasiallista jakaa kaikki tulot puoliksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyy kyllä hattua nostaa jos ette ole riidelleet ettekä edes ihmetelleet toisen kulukohteita. mä ainakin harva se päivä ihmettelen vaimon menoja. ja vaimo varmaan kyllä välillä ihmettelee mun juttuja.
      teidän systeemi vaikuttaa oikein hyvältä. teillä on varmaan kohtuulliset tulot tai sitten pienet menot jos voitte kuitenkin yhteisistä tuloista laittaa 30% johonkin ylimääräiseen ja pakolliset menot on katettu jo tuolla 70%:n menoilla.
      hyvin perusteltu tuo että miksi ei aina ole järkevää jakaa aina kuluja puoliksi, olen täysin samaa mieltä.

      Poista
    2. Kahdeksatta vuotta yhdessä ja pari pitkään kotona hoidettua lasta. Meidän kiinnostuksen kohteet on niin erilaisia, että jos niitä olisi kovasti jaksanut alkaa alunperinkään ihmetellä, niin ei varmaan oltaisi edes päädytty yhteen! Toiselle tärkeää on hieno auto jne ja toinen ekoilee, sijoittaa ja köyhäilee että me varmaan ohitetaan se raja, jossa alunperin edes oletetaan että puolison rahankäytön kuuluisi olla samanlaista... Mutta yhteiset kulut toimii ja tuntuu reiluilta, kumpikin saa toteuttaa itseään ja riidan aiheita keksitään kyllä sitten muualta ;)

      Poista
  8. Tämä on melko varmasti yleisimpiä syitä riitaan parisuhteessa. Kun "kuluttaja" ja "säästäjä/sijoittaja" asuu samassa taloudessa niin törmäys on ennen pitkää auttamattakin edessä. Kirjoittelin tästä aikoinaan omaan blogiini artikkelin ja pähkäilin siihen myös muutamia ratkaisuja, jotta riidoilta vältyttäisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi on totta että jos on kovin erilaiset tavat jossain asiassa (kuten vaikka rahankäytössä) niin eripuraa varmasti tulee jossain vaiheessa. toisaalta jos selkeästi sovitaan että yhteiset menot maksetaan ja sen jälkeen omillaan saa tehdä mitä lystää ni varmasti tämmönenkin pari voisi ihan menestyksekkäästi yhteiseloa elää.

      Poista
  9. Meillä kumpikin siirtää saman summan kuussa yhteiselle tilille. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset menot: asuminen, vakuutukset, ruoka, ravintolat jne. eli kaikki mikä on yhteistä. Näin ei tarvitse miettiä kumpi maksaa mitä ja kumman vuoro maksaa kaupassa.

    Mies tienaa meillä vähän enemmän, sen verran vähän kuitenkin, että yhteiselle tilille siirtämämme summa on molemmilla sama. Lopuilla rahoilla kumpikin saa tehdä mitä haluaa.

    Tällä tavalla ollaan säästytty rahariidoilta kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuulostaa hyvältä tavalta. varmaan asiaa auttaa (riidattomuutta) myös että teillä on suht samat tulot. se on aina ihanaa jos ei tartte turhasta riidellä, on sitä järkevämpiäkin asioita mistä riidellä jos nyt ylipäätään riidellä haluaa.

      Poista