31 lokakuuta 2013

Kiire vie rahaa - maltti säästää sitä

Kiire maksaa. Se on varma. Jos ohimennen nappaat kahvilasta kahvikupin sen sijaan että olisit aamulla keittänyt sen kotona, tulee kustannusta useampi euro. Jos kaupasta pitää nopeasti saada joku juttu ilman että on vertaillut mistä saisi parempaan hintaan, ylimääräistä kustannusta todennäköisesti tulee. Jos on kiire jonnekin, joudut pahimmillaan käyttämään taksia. Jos haluat saada asiat kun ne ovat tuoreita, se maksaa. Jos haluat nähdä elokuvan heti leffateatterissa, hintaa voi tulla reilusti yli kympin. Mikäli vähän maltat, saa leffan vuokrattua vuokraamosta edukkaammin. Ja mikäli vielä vähän maltat, voi sama elokuva tulla telkkarista.
Jokaisella on joskus kiire. Sitä ois hyvä välttää jo ihan verenpaineenkin takia. Mutta myös taloudelliselta kantilta on järkevin vaihtoehto yleensä se joka vie vähän enemmän aikaa. Muistathan esimerkiksi lähettää joulukortit ajoissa? Tänä vuonna 13.12. Mennessä saa kortin liikkeelle 65:llä sentillä.

30 lokakuuta 2013

Keskimääräinen kulutusluotto

Luin tänään Yhteishyvä -lehdestä keskimääräisen kulutusluoton suomalaisella olevan 8100€. Joka kolmannella suomalaisella on kulutusluottoa. Jutun mukaan kulutusluottojen keskikorko pyörii 10%:n paikkeilla. Sitä ei mainittu minkämittaisia takaisinmaksuajat ovat. Jos arvioidaan takaisinmaksuajan olevan 5 vuotta, tällöin keskimääräinen kuukausilyhennys on 135€, tämän lisäksi korko aluksi on 67,5€, yhteensä 202,50€/kk.

Jos itse maksaisin parinsadan euron kuukausittaista ylimääräistä maksua tämänhetkisistä tuloistani, siihen hupenisi kaikki se "ylimääräinen" raha joka jää ikäänkuin yli. Mulla ei ainakaan olisi siihen varaa koska noilla varoilla korjaan autoa ja makselen kaikenlaisia ylimääräisiä menoja. En tiedä miten tarkasti kulutusluottoja ottaneet ovat maksukykynsä arvioineet. Ymmärrän toki että joskus tilanne voi olla täpärä ja luotto on puolipakko ottaa vaikkei välttämättä tietäisi onko se miten hyvin varaa maksaa takaisin. Mutta kyllä ei huvikseen kannata kulutusluottoa ottaa, ihan viimeiseen hätään vain. Ennen vanhaan jos jotain haluttiin/ tarvittiin niin säästettiin ja sitten vasta ostettiin.

29 lokakuuta 2013

Paras säästökeino - pysy pois kaupoista

Kävimme eilen korkkaamassa uuden kauppakeskuksen nimeltään Kaari. Iso paikkahan se on ja ihan kaikki samat kaupat kun joka paikassa muuallakin. Ei mitään ihmeellistä siis. Harvoin sitä tulee kaupoissa tai kauppakeskuksissa pyörittyä. Piti vaan ihan uteliaisuutta tehdä pieni kierros tuolla. Onpahan nyt nähty.
Matkalta tarttui jotain pientä mukaan, vauvalle tuli ostettua 10 euron body joka on kyllä tosi söpö. Välillä on ihan hauskaa tuhlata ja ostaa jotain pientä kivaa. Mutta kyllä jos vähänkään useammin tulis kaupoissa pyörittyä niin varmasti mukaan kertyis kaikkea ylimääräistä liikaa. No ongelmahan ratkeaa sillä ettei usein käy kaupoissa. Kerran kuussa on meille hyvä tahti, silloin se on hauskaa eikä tule liikaa tuhlattua. Joulukuun lopun tai tammikuun alun alessa voisi seuraavan kerran tehdä kauppakierrosta.

27 lokakuuta 2013

Ylimääräiset menot

Jokaisellahan niitä riittää, menoja joita ei ole osannut tai pystynyt ennakoimaan. Huomasin tällä viikolla että meidän auton pakoputki retkottaa ja on tippumaisillaan. kiva. siis ei kiva. no ei muuta kun asiaa tutkimaan. putki on irronnut toisesta reunastaan ja sauma seuraavaan putkenpätkään on kokonaan irti. Voi ei, laskua tulee varmaan pari sataa halvassakin paikassa. Näillä tuloilla ei olis kyllä kunnolla varaa tuollaisiin. Veronpalautuksillekin kun jo keksin parempaa käyttöä.
Selvittelin pakoputki-asiaa lisää ja vaikuttaa sittenkin siltä että ehkä selviän remontista pienemmällä. Täytyy käydä ostamassa muutaman euron liitosjuttu jolla putket liitetään yhteen ja rautalangalla virittää putki pysymään paikallaan. Pahempia reikiä siellä ei onneksi taida ollakaan vielä. Jos olisin vienyt auton johonkin pajalle, olisivat siellä varmaan vaihtaneet ainakin osan putkesta.
Jes! Rahaa ei tuohon toivottavasti sittenkään pala. Huomenna kun kaupat on taas auki, pääsen ostamaan osan ja tarkistamaan selviääkö tuosta oikeasti noin helpolla. Toivotaan.

Pienemmilläkin tuloilla selviää jos ei tulisi aina kaikenlaista yllättävää. Ja meillä kun tuo auto on sikäli pakollinen että vaimo tarvitsee sitä työn takia. Kerkesin jo miettiä uuden (käytetyn) auton hankkimista. Siihen helposti menisi 1000 - 2000€ jotta saisi kunnollisen (=kohtuullisen) menopelin. No eiköhän tällä vanhalla vielä jokunen vuosi sinnitellä. Jakohihna olisi pitänyt vaihtaa kaksi vuotta sitten, nyt se on pyörinyt jo kuusi vuotta. Tosin kilometrejä sille on kertynyt vasta 70 000. Pajalla jos vaihdattaisi niin hintaa tulisi 600€, ei kannata noin vanhaan autoon. Näin ainakin olen järkeillyt. Että mennään tuolla niin pitkään kuin kestää. Autolla on ikää nyt 13 vuotta, jos kaksi vuotta vielä menisi ilman isoja remontteja niin olisin tyytyväinen. Katsotaan miten kevään katsastuksessa käy.

25 lokakuuta 2013

Typerät talousuutiset

Mua on jo pidemmän aikaa tympinyt todella typerät talousuutiset. Parhaana esimerkkinä Taloussanomat. Uutisarvo on samaa luokkaa kuin iltapäivälehtien lööpeissä. On lukijoiden aliarvioimista tehdä päättömiä juttuja jotka on vielä kaikenkukkuraksi varustettu harhaanjohtavilla otsikoilla. Uutiset tehdään yhdestä yksittäisestä jutusta penkomatta tai miettimättä ollenkaan taustoja, syitä tai seurauksia. Olisi kiva nähdä tilasto siitä miten monta YT-uutista on julkaistu viimeisen vuoden aikana. Firma x irtisanoo x määrän työntekijöitä ja pääluottamusmies kommentoi: "tämä ei ole kivaa eikä mukavaa, meille luvattiin ihan muuta." En yhtään vähättele asian merkitystä tai sano sitä ettei myös YT-neuvotteluista tulisi uutisoida. Tuntuu vain että jokainen uutinen on ihan samasta sapluunasta vedetty ja tehty vartissa. Firman nimi ja irtisanottavien määrä vain vaihdetaan. Enkä syytä tästä edes toimittajia, kysehän on siitä mitkä tesurssit juttujen tekoon annetaan. Jos sulla on 1h aikaa tehdä juttu niin ei siinä kyllä kovin syväluotaavaa analyysiä tehdä vaikka olis minkälainen kynäniekka.

Taloussanomat uutisoi 2.4.2013 Uusien asuntolainojen keskikorko nousussa. Uutisen kolme ensimmäistä lausetta kuuluu näin: "Uusien asuntolainojen keskikorko oli nousussa helmikuussa. Suomen Pankin kuukausitilaston mukaan keskikorko oli 2,03 prosenttia, kun se tammikuussa oli 1,97 prosenttia, Suomen Pankin kuukausitilastosta ilmenee. Viime vuoden helmikuussa keskikorko oli vielä 2,38 prosentissa."
Korko on siis 0,06 prosenttiyksikköä korkeampi kuin viime kuussa, eli 3%. Onko tuo uutisen tai otsikon arvoista? Ehkä jos kuukausia olisi vuoden verran peräkkäin mutta ei jos peräkkäisten kuukausien ero on noin pieni eikä jatkumoa ole nähtävillä. Sen sijaan viime vuoden helmikuusta on laskua 0,35 prosenttiyksikköä, olisiko sittenkin se oleellisempi tieto? Vai pitäisikö otsikko olla että korot ovat suunnilleen samat kuin viime kuussa?

Iltapäivälehtien ja Taloussanomien funktio ehkä onkin ihmisten viihdyttäminen ja ajanviete. Ei varsinainen tiedon tuominen ihmisille. Ainakaan semmoisen tiedon joka jotenkin vaikuttaisi ihmisen elämään tai päätöksiin. Tai ainakaan pitäisi vaikuttaa. Tuo Taloussanomien koron nousu -uutinen on huonoa journalismia, edes ajanvietteestä se ei käy. Jutun kun pitäisi olla pidempi jotta se veisi jonkun aikaa. Eli läpeensä huono uutinen. Päätän olla lukematta Taloussanomia. Tai muitakaan hömppäjulkaisuja.


21 lokakuuta 2013

Ilmaiset & edulliset harrastukset

Hyvä on ihmisen harrastaa jottei tylsyys iske. Ja jos urheilua harrastaa niin pysyy vielä hyvässä kunnossakin. Tässä listaa siitä miten minä harrastan ilmaiseksi/edullisesti. Pienten alkuinvestointien jälkeen lähes ilmaista hupia on lenkkeily ja pyöräily, terveellistä puuhaa molemmat. Olemme mukana tukiperhetoiminnassa josta saamme vuosittain 10 kerran uintikortin kaupungin uimahalleihin. Eli kerran kuussa täytyy siis käydä ilmaisella uintireissulla. Ostin hetki sitten jäsenyyden lähikuntosalille, vuorotteluvapaalla kun olen niin pystyin ostamaan päiväkortin joka on puolet edullisempi kuin normaalisti. Kuntosalista maksan 9,90€/kk.

Kaikista kallein tämän hetken harrastuksista taitaa olla kerran viikossa kaupungin järjestämä kahvakuula. Vaimo minut kurssille ilmoitti ja kivaahan siellä on ollut. Hintaa en muista mutta ei se paha ole per kerta, täytyy vaan käydä usein niin saa rahoille vastinetta. Kahvakuulailu on siis vain tämän syksyn, eli enemmänkin kertaluonteinen menoerä.

Onhan sitä monta muutakin ilmaista tai edullista harrastusta, tähän listasin ne joita itse tällä hetkellä lähinnä tulee tehtyä. Tärkeää on että löytää ne itselle sopivat jutut ja jaksaa niistä olla innostunut jotta kipinä säilyy. Näin syksyn ja pimeyden tullen voi olla vaikeaa kammeta itsensä liikkelle. Ei muuta kun ylös, ulos ja lenkille!

19 lokakuuta 2013

Lomailu sesongin ulkopuolella

Käytiin yhden yön reissulla idyllisessä Porvoossa, vaimo oli sieltä löytänyt yöpaikaksi pienen romanttisen Pariisin Ville -nimisen Hotellin jossa sai hyvää lähiruoka-luomuaamiaista. Näin syksyn sateilla sesonki ei kai ollut kovimmillaan joten huoneen hinta oli n. 30€ edullisempi kuin normaalisti. Sesonkijuttuhan pätee lentomatkoihin ynnämuihin matkailujuttuihinkin. Jos haluat lentää jonnekin perjantaina ja takaisin sunnuntaina niin se on todennäköisesti se kallein vaihtoehto.
Vauvakin tykkäs matkailla, ainakin se hymyili koko ajan. Vanhassa kaupungissahan on myös kaikenlaista kivaa pikkukauppaa jos vaikka haluaa jotain pientä söpöä ostaa. Porvoon vanha kaupunki on harvinaisen kiva paikka jos haluaa Suomen rajojen sisäpuolella matkailla. Suosittelen.

17 lokakuuta 2013

Ilmainen passikuva

Vauvelilla on ikää jo kohta 2kk joten pitäähän sitä oma passi olla. EU:n direktiivin mukaan kun ei enää pääse vanhempien siivellä. Valokuvaamoissa hinnoitellaan vauvan passikuva erikoistapaukseksi ja hinta sen mukaiseksi eli 29€. Tuo hinta siis eka mitä Google tarjosi. Mites tässä voisi jotain säästää? No ottamalla kuvan itse.

Poliisi tarjoaa palvelua että kuvan voi lähettää heille digitaalisena. No eipä siinä sitten muuta kun tutkimaan passikuvan ottamisohjeita ja kuvaa ottamaan. Kuvan onnistuminen oli kyllä haastavaa mutta onnistui lopulta. Lapsi pitää ensinnäkin saada katsomaan suoraan kameraan, valaistus pitää olla tasainen, ketään muuta ei saa näkyä yhtään kuvassa jne. Ihan ekalla ei mennyt läpi, kolmannella yrittämällä poliisin digitaalinen seula päästi kuvan läpi. Ensviikolla on sitten varattu aika poliisilta jolloin poliisisetä tai -täti vielä tsekkaa että kuva kelpaa ja passihakemus saadaan eteenpäin. Jospa tuo kuva heille kelpaisi. Kuvassa lapsella on ainakin tosi söpö ilme jos se yhtään höllentää poliisien tiukkaa seulaa.

Itse passi kustantaa 52€. Tuosta ei varmaan säästämään pysty, tuskin saisin heitä uskomaan että vauva on osallistunut Suomen sotiin (jolloin passin hinta olisi 26€). Aikoinaan hankin itselle 10 vuoden passin kun sen sai samalla rahalla. Nykyisinhän passista joutuu maksamaan joka viides vuosi. Tietty jos passin umpeutumisen jälkeen ei ole heti lähdössä matkailemaan niin passin hankinnassa voisi viivytellä, näin saisi vähän säästöä. passin voimassapitäminen maksaa yli 10€ vuodessa (hankintahinta jaettuna voimassaolovuosille). säästöä se on pienikin säästö. Ja nythän säästin kuitenkin sen passikuvan ottamisen hinnan. Sori valokuvaamot.

16 lokakuuta 2013

Nälkä kasvaa syödessä

Aloitin muistaakseni 16-vuotiaana ASP-asuntosäästäjäksi. Olin saanut vanhemmiltani mallin siitä että asunto kuuluu omistaa ja se on järkevää. Tästä syystä minäkin sitten aloin nuorena säästämään asuntoa varten, muutaman satasen (markkoina) sitä muistaakseni sain säästöön ekoina kuukausina. Nyt olen tuplasti vanhempi kuin tuolloin, aika tehdä vähän katsausta mitä viimeiseen viiteentoista vuoteen on tapahtunut tältä kantilta asiaa katsottaessa.

Tulot olen aina pitänyt isompina kuin menot. Jos on asuntosäästämisen lisäksi ollut jotain muita haaveiluja niin niihin olen säästänyt rahat siinä sivussa. Jopa silloin kun olin pakollisessa, minun tapauksessani vuoden kestävässä, isänmaanpalvelustehtävässä, sain jotain säästöön. Ei se montaa ropoa ollut mutta joka kuu jotain kuitenkin.

Vuokralla en asunut ikinä vaan ostin ensimmäiseksi asunnokseni tosi pienen kaksion josta vuokrasin toisen huoneen kaverilleni. Tähän asuntoon alkoi tulla putki- ja julkisivuremppaa ja siitä piti päästä eroon, voittoa siitäkin jäi sen verran että maksamani yhtiövastikkeet sain takaisin. Eli asuntolainan korko oli ainoastaan se asumiskulu mikä ei satanut omaan laariin.

Seuraava kämppä oli isompi kaksio, siinä taisi tulla asuttua viitisen vuotta. Sama juttu iski, eli putkiremonttia tulossa joten asunto piti laittaa myyntiin koska putkiremontin aiheuttamaa kulua en uskonut saavani leivottua hintaan sisään. Hieman hankala semmoista asuntoa on myydä mutta yllättävän vähän se hintaan kuitenkaan vaikutti. 16 000€ taisi tulla myyntivoittoa josta meni n. 2000€ välityspalkkiota. Yritin muuten asuntoa myydä itse mutta kauppa ei vain käynyt, tein kaikkeni jotta olisin saanut itse myytyä mutta ei onnistunut. Täytynee asunnon myymisestä kirjoittaa joskus oma tekstinsä.

Vuoden 2013 alkupuolella koitti sitten se tilanne että asuimme kivassa kerrostalokolmiossa jonka lainanmaksu oli ihan loppusuoralla. Pitkään odotettu asuntolainan loppuunmaksu olisi vihdoinkin totta. Tilanne mahdollistaisi myös vähän erilaiset elämänratkaisut kun laina olisi maksettu pois. Vaimo oli tässä vaiheessa raskaana, olisimme toki kolmestaankin kolmioon mahtuneet. No mitäpä minä sitten keksin? No että oma piha olisi kiva ja noin. Haimme pankista pois hienon paperin joka todistaa että omistamme asuntomme. Se oli kiva tunne kyllä. Kerkesimme vajaan viikon olla velattomia ja sitten ostimme rivarista neliön. Kun kerta vielä kerkesi (viimeisenä mahdollisena päivänä) pienemmällä varainsiirtoverolla ja saimme tingittyä 20 000€ asunnon hinnastakin..
Kun "halvalla" saa niin kannattaa tarttua tilaisuuteen. Ehkä.

Oishan se ollut kivaa elellä velattomasti 30-vuotiaasta eteenpäin. Nyt se hetki koittanee uudelleen joskus neljänkympin paikkeilla..
No tässä on nyt puolisen vuotta asusteltu. Ennen kuin vauva syntyi, vuokrasimme yhden ylimääräisen huoneen pariksi kuukaudeksi. ja pihalla olevaa kuuden neliön varastoa olemme vuokranneet koko ajan. Näistä saadut tulot ovat tähän mennessä reilun tuhat euroa (7kk:n ajalta). Asuntolainan korkoa olemme tuona aikana maksaneet suunnilleen saman verran. Asuntolainan verovähennysoikeuden jälkeen jäämme siis plussalle. Toki yhtiövastiketta joudumme joka kuukausi maksamaan, mutta sen olisimme vanhassakin asunnossa joutuneet maksamaan. Tietty valitsimme asunnon jossa on pienehköt asumiskulut.

Uudessa asunnossa on tosin tullut pari isompaa hankintaa jotka yhtiön hallitus on halunnut. Me olisi kyllä pärjättä ilmankin. Mutta turhapa niitä nyt on jäädä murehtimaan, aina välillä vain tapahtuu asioita joihin ei voi vaikuttaa / joista ei voi itse päättää.

Eikö sitä joskus voisi olla vain tyytyväinen ja jäädä siihen joka itsellä on ja joka on jo ihan ok? Tuosta kirjoitinkin oman tekstinsä äsken..
Tähän mennessä tämä on kuitenkin ollut useimmiten kivaa ja keväällä voi sitten takapihan nurtsilla taaperon kanssa harjoitella ensimmäisiä askelia, ei paha. Edellisessä asunnossa(kin) oli ajatus että tässä ollaan sitten tosi pitkään kun tämä on kaikinpuolin kiva ja meille sopiva. Ei siellä sitten kovin pitkään kuitenkaan loppujen lopuksi oltu.

Nyt tässä lupaan että vaikka asuntolaina olisi huomenna maksettu, emme muuta tämän isompaan tahi kalliimpaan asuntoon. Tämä saapi riittää, pienempi / edullisempi jos johonkin joskus muutetaan.


14 lokakuuta 2013

Hinta vs. Laatu ruokakuluissa

Ruokaan menevä raha on iso erä monen talousmenoista. Ja pakollinen osa vieläpä. Hinta ja laatu tuntuvat tässäkin asiassa olevan vastakkaisia käsitteitä. Mutta onko se kuitenkaan niin?
Usein ruokajutuissa maito on se peruselintarvike jota käytetään verrokkina. Otetaan nytkin siis maito esimerkiksi. Me käytämme pelkästään luomumaitoa meidän taloudessa. Se maksaa varmasti jonkun verran enemmän kuin "tavallinen" maito. Mitä se tavallinen sitten tarkoittaa? Mun mielestä kaiken pitäis olla luomua ja se olisi se normaali. Epänormaalia olisi sitten se joku muu vaihtoehto joka ei olisi luomua. Muuten ihmisiltä menee sekaisin se mitä ruoka saisi maksaa.

No okei, luomumaitoa siis piti mennä kauppaan ostamaan. Huomasinpa muuten että Suomen ostetuin yksittäinen luomutuote on luomumaito.  Lähikaupassamme Valion litran luomumaito maksaa 1,69€. Puolentoistalitran purnukassa sama maksaa 1,43€/litra. Valinta on näiden välillä helppo. Kun kaupassa vielä käy vähän ennen sulkemisaikaa niin monesti sieltä löytää saman tuotteen 30% alennuksella. Tällöin litrahinnaksi jää noin euro. Aina ei tietty löydy tarjousversiota mutta melko usein kuitenkin. Jos joka toinen kerta löytyisi ja joka toinen ei, litrahinnaksi jäisi noin 1,22€. Minusta ihan ok hinta.

Myönnän olevani laiska enkä ole tehnyt tarkkaa vertailua ulkomaisiin tai muiden merkkien luomumaitoihin. En usko että hinta tuosta ainakaan oleellisesti tippuu, mutta täytyy se kyllä käydä tarkistamassa kun seuraavan kerran käyn kaupassa.

Tämä maito-keissi toimikoon esimerkkinä siitä että aina laatu (tässä tapauksessa Suomalainen luomutuote) ei tarkoita etteikö voisi jotain tehdä asialle myös hinnan suhteen. Myönnän että jos luomun ja sen epätavallisen suhde on vaikka kaksin-kolminkertainen niin ostan ei-luomua. Jos hintaero jää järkeväksi, nin päädyn usein luomuvaihtoehtoon. Ehkä 30-50% meidän ruuista on luomua. Enemmänkin voisi siis olla. Banaaneissa ostan kyllä esimerkiksi aina reilua luomubanskua. Se on joskus ollut jopa edullisempaa kuin perus-Chiquitat. Banaaneissa hintaero luomun ja tavallisen välillä on mielestäni järkevä, siksi päädyn ekologisempaan vaihtoehtoon.

Maito ja banskut olkoon nyt ne tän kerran esimerkit. Toki saa laittaa vinkkiä jos on heittää idiksiä miten laatua saa järkihintaan ruoka-asioissa.


11 lokakuuta 2013

Mitä vauva maksaa?

Suomen kuvalehden toimittaja Susan Heikkinen listasi vuosi sitten omalta osaltaan kaiken mitä hän oli ostanut vuoden aikana vauvalleen. Artikkeli on siis yhden äidin ensimmäiselle lapselleen ostamien tavaroiden summa. Rahaa vuoden aikana Susan kertoo käyttäneensä vauvaan 5153€. Osa tavaroista on hankittu käytettynä, osa uutena. Lahjoituksista Susan ei ole pitänyt kirjaa, eikä myöskään tavaroista mahdollisesti jälleenmyytäessä saadusta summasta.

Valitettavasti en ole tähän mennessä pitänyt, enkä todennäköisesti tule pitämäänkään yhtä tarkkaa kirjanpitoa. Arvioisin kuitenkin meidän perheellä menevän ensimmäisen vauva-vuoden aikana vauvajuttuihin ehkä 2000€, toivottavasti vähemmän. Ensimmäisen kuukauden aikana rahaa on mennyt arviolta 700 - 800€, tosin osa vermeistä on ostettu jo ennen vauvan syntymää, ne siis tuossa summassa mukana. Isommat tarvittavat jutut on hankittu, toki vaippaa ja muuta pienempää tässä tarvitsee koko ajan ostella lisää.

Lapsilisästähän ekan lapsen osalta kertyy ekana vuonna n. 1250€, kovin montaa sataa euroa ei siis tarvitse noista hankinnoista itse edes maksaa. Hyvähän se on että valtiokin osallistuu näihin kuluihin, ahkeraa veronmaksajaahan tässä vauvelista kuitenkin ollaan kasvattamassa.

Suomen kuvalehden artikkelin tavaralistasta voisin poimia joitakin juttuja jotka omaan silmään pomppaa että vau, voipas tuokin olla kallis. Auton turvaistuin on näköjään maksanut 120€. Itse maksoimme turvaistuimesta 25€ mikä sekin oli kyllä liikaa, jälkikäteen huomasin että vastaavan olisi saanut hintahaarukasta 15-20€. Varmasti tosi moni ostaa turvaistuimen uutena kun ajattelee että eihän vauvan turvallisuudesta voi tinkiä. En kuitenkaan koe että itse olisimme tinkineet, meidän turvaistuin on ihan pätevä ja menestynyt testeissä vaikka käytetty onkin ja vähän kankaat sivusta repsottaa.

Rattaista on näköjään maksettu 415€. Aikaisemmassa kirjoituksessakin mainitsinkin jo että meidän rattaat maksoivat 50€. Pinnasänky 90€, me saimme "antiikkiversion" sukulaiselta, maalasimme sen itse uusiksi varastosta löytyneellä maalilla, eli 0€. 4D-ultra 170€, en edes tiennyt että on 4D ultra, luulin että 3D on se mitä kaupataan. Jätimme väliin vaikka vaimo meinas semmoiseen halutakin, perusultrat riitti meille. Asunnon vesimaksut 144€, tästä en osaa tarkasti sanoa muuta kuin että meillä on asumtokohtainen vesimittari ja maksut tasataan kulutuksen mukaan, en usko että montaa kymppiä vuodessakaan menee vaikka vauvan peppua toki saa useamman kerran päivässä ollakin pesemässä,

No tuossa nyt joitain esimerkkejä. Tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa että meidän tapa hoitaa asia olisi jotenkin parempi kuin Kuvalehden artikkelissa, tämä vain om meidän tyyli.

Panostamme myös laatutuotteisiin ainakin joiltakin osin. Ostimme esimerkkinä käytettynä kaksi vanhaa Trip-Trap -syöttötuolia hintaan 120€, kunnostimme ne ja tarkoitus on ne sitten joskus myydä voitolla tai saada ainakin omat takaisin. Näin myös monien muiden tuotteiden kohdalla. Toisena esimerkkinä; ostin tällä viikolla käytetyn Manduca-kantorepun josta uskon saavani enemmän kun sen joskus myyn. Eli todellinen kulu vauvelista jäänee aikas lailla tuohon lapsilisän määrään kun jälleenmyyntikelpoiset tavarat on joskus kaupattu eteenpäin.

Mutta ei siinä, vaikka vauvasta joutuisimme itsekin maksamaan niin on se kaiken sen arvoista. Maksaisin vaikka miljoonan, on tämä sen verran kivaa. Mutta jos ja kun on vaihtoehtoja, niin mielummin ei tärvätä "turhuuksiin" kovin paljon niin on sitten joskus varaa ostaa lapselle vaikka ajokortti tai vaikka pikku-yksiö asunnoksi. vaihtoehtona: "Sori, ostimme tuhannen euron vaunut joissa sua kuljeteltiin sekä kaikenlaista muuta sälää joten emme voi sua auttaa kun olet ekaa asuntoa ostamassa".

07 lokakuuta 2013

Mitä muilla on

Helposti tulee vertailtua sitä mitä itsellä on siihen mitä muilla on. Olemme hankkineet kaikenlaista tavaraa meidän ihanaa vauvaa varten. Vauvan vaunut, tuttipulloja, vaatteita, tutteja, itkuhälytin.. Kaikenlaista on kerääntynyt. Osa on saatu tutuilta ja osa on ostettu käytettynä. Pieni osa on myös ihan uutena kaupasta hankittua tavaraa. Mielestäni olemme varsin järkevästi toimineet.

Olimme viime viikonloppuna käymässä eräässä tapahtumassa jossa oli paljon muitakin lapsiperheitä. Yksi tila oli varattu 0-2-vuotiaille lapsille. Tämän tilan edessä oli rivissä kuudet lastenvaunut, joista järjestään jokainen näytti toinen toistaan hienommalta, uudelta ja modernilta. Arvioisin näiden vaunujen maksaneen 500-1000€/kpl. Meidän vaunut ostimme käytettynä ja maksoimme niistä 50€.

Tähän mennessä olimme olleet oikein tyytyväisiä vaunuhankintaamme. Toki joitakin rajoitteita on, vanhanmalliset vaunut ovat hieman kookkaat ja esim. Pieneen hissiin ahtautuminen vaunujen kanssa vaatii hieman säätämistä. Vaunut on kuitenkin toimivat ja ehjät.

Laitoimme vaunut rivin jatkoksi. Jostain syystä tuli tunne että panostammeko meidän lapseen liian vähän? Tai olemmeko me jotenkin paljon köyhempiä kuin kaikki muut? Tulomme ovat alle tilastollisen keskiarvon mutta en silti yleensä koe olevani ainakaan selkeästi köyhempi kuin muut.

Hetken tuo tunne kesti mutta sitten onneksi järki voitti. Antaa muiden tehdä niinkuin he parhaaksi näkevät ja meidän perhe tekee juuri niinkuin meidän mielestä on järkevää. Ehkemme osta kalliita vaunuja mutta sen sijaan panostamme siihen että voimme olla paljon pienen lapsemme kanssa. Aika on rahaa ja toisinpäin.

Vääränlainen itsensä vertailu muihin tai siihen mitä muilla on, se on typerää. Sen varmasti jokainen tietää. Jos nyt ei päivittäin, niin viikottain tuon asian kanssa jossain määrin saan ainakin itse kamppailla. Onneksi järki useimmiten vie voiton.

04 lokakuuta 2013

Tässä ja nyt vai sitten joskus

Ihmiselle on luontaista elää tulevaisuudessa. Sitten kun saan työpaikan, sitten kun saan asunnon, sitten kun pääsen eläkkeelle, sitten kun asuntolaina on maksettu..
Tähän syyllistyy varmasti jokainen joskus. Eikä pitkän tähtäimen suunnitelmissa sinänsä vikaa olekaan. Vaan siinä jos tulevaisuuden ajatteleminen ja haaveilu johtaa siihen ettei muosta elää tässä hetkessä.

Itse huomasin liian usein eläväni ajatuksissani hetkessä jolloin olisin hieman enemmän taloudellisesti riippumaton (joka)päivätöissä käymisestä. Käytännössä odottelin sitä hetkeä jolloin asuntolainamme olisi maksettu tiettyyn pisteeseen, summaan asti joka tuntuisi jollain tapaa henkisesti huojentavalta ja jonka jälkeen lyhennystahtia voisi hidastaa ja olisi elämässä muutenkin enemmän liikkumavaraa valintojen suhteen.

Tajusin kuitenkin tässä matkan varrella että ajatus tietystä summasta tai ajankohdasta vuosien päässä oli fakkiutunut päähäni. Päätin että ajatusmaailmaani on muutettava. Tavoite on edelleen sama sekä aikataulu sille. Mutta se mikä muuttui, tai mitä olen vähintäänkin parhaillaan muuttamassa, on se miten suhtaudun elämään ja tulevaisuuden tavoitteisiin.

Mietin nykyhetkeä, saan siis olla kotona vuoden tai ylikin tutustumassa meidän ihanaan tyttövauvaan joka juuri tuossa taitaisikin olla vaipanvaihtoa vailla.. Hetki on siis juuri nyt ja tässä, älä murehdi tulevasta. Tee huolellinen suunnitelma ja toteuta sitä ja elä sen mukaan mutta älä mieti tulevaa liikaa.

*vaipanvaihto*

Älä ajattele että sitten joskus, hetki on juuri nyt. Kuinka moni pakenee hetkeä näppäilemällä älypuhelinta? Koskaan ei saisi olla "tylsää", aina mukamas jossain muualla on jännempää, tulevaisuudessa tai siinä epätodellisuudessa mitä kännykkä tarjoaa. Iloitse rohkeasti siitä tilasta, seurasta ja hetkestä jossa todellisuudessa olet juuri nyt.

Ole vapaa, elä nyt. Nauti hetkestä.